Hyvät illat täältä sängyn pohjalta. Nenä meni yllättäen aamuyön pimeinä tunteina tukkoon ja kurkussa rupesi itämään pallokaktuksen poikanen. Tälle päivälle kaavailtu uimahallitreeni jäi väliin, mikä kirvelee harmittavasti mielessä vieläkin. Mies on istunut etäluonnolla aamusta iltaan, niinpä minä olen maannut sängyssä ylisuuren villapaidan lämmössä ja tuijottanut kännykästä hömppää. Aivot ovat olleet narikassa ja tahtotaso matalalla. Kerrassaan mitään en ole aikaan saanut, mutta tällaista se elämä välillä on.
Valokuvissa vilahteleva torkkupeitto on uusi. Kävin tekemässä viime viikolla yhden hälyrahapäivän ja sijoitin siitä saamani rahat mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Edessä on loputtoman pitkältä tuntuva talvi pakkasasteineen. Lisäpeitot ovat tähän talouteen enemmän kuin tervetulleita. Etenkin, kun minä olen tällainen vilukissa, jolla on aina vähän kylmä. Sormeni ovat ainakin ikiroudassa.
Eilen kävin työkeikalla Tertin kartanossa. Hämärä laskeutui tontille heti saavuttuamme, joten iltaa vietimme pitkälti sisätiloissa myymälän tuotteita ihmetellen. Kartanotunnelmaiset joulukoristeet kimalsivat kilvan rivissä. Kauniitahan ne olivat katsella, mutta omaan kotiini en osaisi kuvitella niistä yhtäkään. Oman makuni mukaiset joulukoristeet syntyvät puusta ja oljesta. Tai paperista, kuten valokuvassa näkyvä koristenauha. Tuollaisen voisin kuvitella kiepsauttavani joulukuusen ympärille. Tälle joululle olen metsästämässä yksinkertaista kynttelikköä modernilla ilmeellä. Toistaiseksi en ole mistään sellaista bongannut, mutta onhan tässä joulukauden alkuun vielä onneksi aikaa etsiä.
Muistin äsken kaapin perukoille jemmaamani suklaalevyn ja ilahduin. Pari palaa tummaa suklaata piristi kummasti. Jatkan pötköttelyä, jospa selviän tästä jo jaloilleni päivässä tai parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti