Googlen kuva-albumi tarjosi nähtäväksi kohokohtia vuoden takaa joululta. Jatkoin siitä kuvamuistojen selailua taakse päin ja keräsin yhteen omia suosikkivalokuviani vuosien varrelta. Muistissani on monta ihanaa omassa kodissa vietettyä joulua, mutta täytyy myöntää, että ovathan Kerimäellä vietetyt perinteiset sukujoulut olleet aina aivan omaa luokkaansa. Muistan kerrankin lähteneeni joululahjojen avaamisen jälkeen miehen ja hänen veljensä kanssa lenkille metsätielle. Kuun valaisemassa metsässä oli kaunista jouluista tunnelmaa. Etenkin, kun kova pakkanen nipisteli nenänpäätä. Mikä ilo olikaan sen jälkeen päästä sisälle lämpimään ja kaivautua kirjan sekä suklaarasian kanssa peiton alle.
Kävin harrastetyössäni etsimässä varastosta tekokuusta. Häkkivaraston oven edessä olevan ison ja painavan puulevyn kanssa kävin melkoisen tahtojen taiston. Kun sain sen viimein liikkumaan syrjään, niin tajusin, että olin paininut Artekin ruokapyödän puukannen kanssa. Jalat olivat nojaallaan seinän vieressä kuin odottaen ottajaa. Kotimatkalla kävellessäni mietiskelin, että milläköhän summalla saisin kotiutettua pöydän pysyvästi meille. Siinä samassa hoksasin, että mahduttaakseni tuon pöydän tähän talouteen meidän olisi luovuttava joko sohvasta tai televisiosta tasoineen. Vai asunto vaan tyynesti vaihtoon?
Heräsin yöllä valvomaan kesken unien. Nukahdin kyllä uudestaan, mutta aamulla kiskoin itseni umpiväsyneenä päivään uuteen. Viimeinen vapaapäivä ennen viikonlopun aamuvuoroja. On pakko yrittää skarpata. Onneksi kupillinen aamukahvia ja Hesarin digilehti herättivät mukavasti. Aamupalan jälkeen suuntasin kameran kanssa lenkille. Olen enemmän iltalenkkeilijä, mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen. Kotiin tulin jääkalikkana, sen verran pitkäksi venähti lenkki. Nyt sulattelen itseäni ja kameraa. Juon kuumaa ja mausteista jouluteetä joulumusiikkia kuunnellen. Ei hassumpi päivä.
Satuin viikko takaperin niin kirkkaan kylpyhuoneen valon alle, että bongasin pari harmaata hiusta. Olin aina kuvitellut olevani sen verran vaalea, etten tulisi harmaita hiuksia näkemään. Olinpa väärässä. Olen makustellut nyt asiaa ja päättänyt varata ajan kampaajalle. Pituuden voisi napsaista olkapäämittaan ja lisätä reilusti vaaleita raitoja. Sinnehän ne joukkoon sekoittuvat iloisesti harmaatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti