Sadepäivän hyggeilyä

 

Lueskelin tuossa viime kirjoitustani huvittuneena. Kovin vähänpä minä silloin mistään tiesin. Taisin ehtiä lepäämään jouluputken päätteeksi päivän tai peräti kaksi ennen kuin tarvittiin pikapikaa yövuorolaista hätiin. Lisävuoroni päättyivät vuoden viimeiseen aamuun, jonka jälkein käperryin nukkumaan jaksaakseni juhlistaa vuoden vaihtumista illalla. Uusi vuosi otettiin puolison kanssa vastaan rennosti noutopizzan ja kuohuvan juoman voimin. Ilotulitus käytiin katselemassa taloyhtiön kattoterassilta. 

Heti vuodenvaihteen jälkeen minulla oli omat yövuorot ja loputon yökukkuminen alkoi jo maistua puulta. Nyt olen notkunut vapailla muutaman päivän ja sen jatkoksi minulla on vielä jokunen päivä talvilomaa edessä. Ajatuksena oli nauttia talvisista keleistä ja ulkoilla urakalla. Tähän mennessä olen näyttänyt nenääni pihalla vain pakon edessä. Räntää, vesisadetta ja liukastelua. Kiitos, mutta ei kiitos. Mieluummin hyggeilen kotona mekossa, keväisen utuinen unikkomuki kourassa ja villasukat jalassa. 

Harmaiden sadepäivien iloksi aloitin kokeilujakson äänikirjojen parissa. Kaivauduin eilen trikoolakanoihin, pistin äänikirjan pyörimään ja keskityin. Tunnin päästä heräsin ihmettelemään maailmanmenoa. Joko minulla oli reippaasti univelkaa - tai sitten minä en vain ole äänikirjaihmisiä. Aion kuitenkin antaa äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Onhan tässä näitä ihanan joutilaita lomapäiviä edessä. Ehkä olen seuraavalla yrityksellä viisaampi ja keitän itselleni ensin pannullisen vahvaa kahvia.

Haaveissa olisi poiketa pienellä reissullakin tämän talviloman aikana. Puoliso aloitti nyt tammikuussa työn ohelle vuosia kestävät opinnot, joten yhteinen aika on jatkossa kortilla. Tällä viikolla meidän vapaamme natsaavat loistavasti yhteen, mutta sen sijaan kissaystävällä on ollut parina päivänä ongelmia terveyden kanssa. Minä niin arvaan jo, että reissuja tehdään tällä talvilomalla vain päiväunissa...