Kesäpesässä

 

Kamerani pääsi pitkästä aikaa käyttöön tänään, kun napsin talteen kesäisiä kuvia. Oli päivän kuumin aika ja minä vietin siestaa kotinurkissa. Arabian astiasetin löysin taannoin kirpputorikierrokselta ja kielot poimin pikaisesti työmatkan varrelta. Puhelin suojakuorineen on aivan uusi ja iskemätön. Jouduin hankkimaan sen, kun entinen kännykkä putosi työreissulla taskusta vessanpönttöön. 

Elin kaikkiaan kolme päivää ilman luuria. Onneksi olimme juuri silloin lähdössä kummipojan syntymäpäiville ja sen jälkeen kyläilemään miehen siskon luokse muutamaksi päiväksi, joten aika kivuttomasti se mielestäni meni. Kaikkien sovellusten palauttaminen, salasanojen muistaminen ja mobiilipankin avaaminen sen sijaan kiristi hermojani senkin edestä. Onni onnettomuudessa, että entinen puhelimeni oli jo vuosia palvellut. Näytön alakulmakin oli ollut rikki vuoden verran.

Reissu Keski-Suomeen oli varsin virkistävä. Kummipojan syntymäpäiväjuhlia vietettiin ensin riehakkaasti Jyväskylässä. Sen  jälkeen ajettiin maalle kälyn luo paistamaan pizzoja ja leikimään koiralauman kanssa. Seuraavana aamuna istuin terassilla rottinkiriippukeinussa koirakaveri jaloissa ja tunsin oloni harvinaisen rentoutuneeksi. Tunteeni taisi johtua siitä, kun metsä humisi ympärillä ja linnut lauloivat. Illalla grillattiin liioitellen ruoan määrässä, lämmitettiin rantasaunaa ja pulahdettiin viilentävässä joessa.

Laskevan auringon valo siivilöityy kotiin suuren riippakoivun sekä parvekkeen keijunmekon takaa luoden kauniita ja lämpimän sävyisiä kuvioita seinille. Niin ihmeellinen aika juuri nyt. Kaikki ympärillä kukkii ja tuoksuu. Tiedostan samalla, että kaikki on myös ohi harvinaisen nopeasti. Harmittaa, etten ehdi nauttia tästä tarpeeksi. Eilen mietin töissä, että joku kerta haluan pitää kesälomani alkukesästä.

Täydellisen hiljaista

 

Pyörin aamulla kotona pitkästä aikaa rentoutuneena ja nautin hiljaisuudesta. Puoliso oli töissä, eikä naapurustossa ollut kerrassaan minkäänlaista elämää. Elättelen toivoa, että huoneistoremontti on viimein ohi. Kun päässä oli kerrankin tilaa ajatuksille, niin kaivelin kameran esille ja napsin talteen kodin ilahduttavia yksityiskohtia. Thesleffin omakuva eteisessä on vangitseva. Takerrun siihen aina ohi kulkiessani. Katseeni viipyilee myös parvekkeen keijunmekossa ja sen pienissä, suloisissa kukkasissa. 

Leppoisan aamupäivän jälkeen pyöräilin iltavuoroon töihin, muttei se juuri haitannut. Tunsin oloni rennoksi ja levänneeksi, eikä otsanikaan ollut valmiiksi rypyssä. Onneksi oli suht kiva ilta, eikä ryppyjä ilmaantunut otsaan myöhemminkään. Työviikko on puolivälissä, kohti vapaapäiviä vahvasti mennään.

Odotan tällä hetkellä erityisesti kesän runsasta ja intensiivistä makumaailmaa. Odotan grillikauden käynnistymistä, uusia perunoita ja kasviksia. Sitten kirsikoita, mansikoita sekä herneitä. Kantarelleista nyt puhumattakaan. Itse tosin en ole vielä saanut käynnistettyä parsakauttakaan. On minulla kuitenkin parsapuntti odottamassa jääkapissa. Jokohan saisin aikaiseksi korkata sen huomenna?

Aurinkoisia kesäpäiviä

 

Lisätöiden tekeminen karkasi minulta niin sanotusti lapasesta. Tunti tai pari siellä ja päivä täällä. Ennen kuin huomasinkaan painoin useamman viikon töitä parin hassun ykkösvapaan voimin. Siinä vaiheessa nappasimme kämpän Helsingistä ja lähdimme tasaamaan pulssia. Aika monessa puistossa tuli hengailtua - ja se oli ihanaa. Piknik-eväiden kanssa ja ilman. Museokorttia hyödynsimme, kun se vielä voimassa on. Roihuvuoren kirsikkapuiden kukintaa kävimme ihastelemassa. Ostoksillekin eksyin. Kotiin toin tuliaiseksi Ateneumista napatun Ellen Thesleffin Omakuva-julisteen sekä nahkaiset marokkotossut.

Parvekelasit sain kiireiden keskellä pestyä ja parvekkeen siivottua. Ihmettelen moista reippautta vielä vähän itsekin. Kävin hakemassa suuren keijunmekon roikkumaan ja rönsyilemään parvekkeen laipiosta. Se on todella kaunis. Muiden kesäkukkien hankinta olkoon seuraavien vapaapäivieni projekti. 

Seuraavaksi matkaamme sukuloimaan. Kummipoika täyttää vuosia ja miehen siskoakin olisi mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Sen jälkeen kutsuukin varmaan jo Kerimäki. Työvuorolistat lupailevat minulle pitkiä vapaita ja keveämpää elämää. Näin kesän kynnyksellä aion tarttua tarjoukseen ja ottaa rennommin.

Nyt on luvassa kokkauspuuhia ja illaksi suuntaan töihin. On sen verran hieno päivä, että nappaisin mieluummin pyörän alleni ja suuntaisin luontoon. Ihanaa iltaa teille muille, nauttikaa!

Lintukodossa

 

Nämä valokuvat otin vapaapäivänäni. Olin hyvillä mielin puunatessani kotia. Katselin tyytyväisenä puhtaudesta kiilteleviä kylpyhuoneen avohyllyjä - ja mielessäni välkkyivät jo ikkunanpesu sekä parvekkeen laittaminen kesäkuntoon. Sitten naapurin jo valmiiksi luulemani remontti jatkuikin yllättäen ja pakenin kotoa hippulat vinkuen. Ilmoitustaulun lappu kertoi koruttomasti, että remontti jatkuu toukokuun lopulle. Nyt ei nappaa juuri mikään. Koti on vain se paikka, jossa nukutaan. Jos aina sitäkään. Aloin jo napsimaan lisätyövuoroja arkivapaille. On helpompaa mennä töihin kuin ostoskeskukseen pyörimään.

On harmi, että sääkartta lupailee alkavalle viikolle räntäsadetta ja kylmää. Muuten olisin mennyt etsimään sisäistä tyyneyttäni jonkun käkkyrämännyn alle. Tai meditoinut auringonpaisteessa rantakalliolla. Nyt joudun miettimään vähän luovempia ratkaisuja löytääkseni lepoa, rauhaa ja hiljaisuutta.

Jotain hyvääkin. Iloitsen värikkäistä kesälakanoista, jotka löysin pitkästä aikaa liinavaatekaapin pohjalta. Noissa on niin mukavaa kesämökkihenkeä. Myös luonnon yhtäkkinen vehreys ja vihreys innostaa. Koivujen hiirenkorvat ovat ihan mahdottoman kauniit. Seuraavaksi odotan valkovuokkojen kukintaa.

Kelloni pirahtaa taas aamulla puoli kuusi, joten suuntaan tästä hiljalleen nukkumaan. Ensi kertaan!

Vapun kuvakimara

 

Karattiin viettämään vappua pääkaupunkiseudulle. Majapaikan löysin Bob W. Katajanokalta. Olimme hetken aikaa kahden kerroksen väkeä. Yläkerrassa meillä oli keittiö, oleskelutilat ja kylpyhuone. Makuuhuone ja kylpyläosasto saunalla sekä kylpyammeella löytyi alakerrasta. Välissä oli kierreportaat, joita suhasimme edestakaisin. Pohkeet ovat vieläkin kipeät porrastreeneistä. Kävimme joskus asuntonäytössä katsomassa useammankin kerran yhtä kaksikerroksista rivitalokotia. Harkitsimme sitä vakavissamme silloin. Olipa onni, ettemme siitä koskaan kuitenkaan ostotarjousta jättäneet.

Kutsuttiin miehen veli vaimoineen vappuna Suomenlinnaan piknikille. Evääksi napattiin sushia, skumppaa ja rahkamunkkeja. Kiva ajatus, mutta jäinen meri-ilmasto tuntui luissa ja ytimissä. Haaveilin toppatakista, piposta, kaulahuivista ja lapasista. Onneksi oli sauna, joka sulatti ikijäästä illan päätteeksi. 

Puoliso teki matematiikan tentin etänä heti saavuttuamme. Minä kävin sillä välin kiertämässä Katajanokan ympäri. Istuin meren rannalla kuuntelemassa lokkien huutoa, katselin niskat vääränä kaunista arkkitehtuuria ja ihastelin (sekä valokuvasin) Tove Janssonin puiston keväistä kukkaloistoa. 

Huomenna meillä on luvassa paluu arkeen. Mies lähtee aamulla töihin. Itse aion viettää kotipäivää. Suunta on ulos ja aurinkoon. Kotonakin voisi tehdä jotain. Pyykkäys ja suursiivouksen aloitus ovat tehtävälistan kärjessä. Kukkamullatkin pitäisi viimein vaihtaa, olen haaveillut siitä jo ihan liian kauan.