Pyörin aamulla kotona pitkästä aikaa rentoutuneena ja nautin hiljaisuudesta. Puoliso oli töissä, eikä naapurustossa ollut kerrassaan minkäänlaista elämää. Elättelen toivoa, että huoneistoremontti on viimein ohi. Kun päässä oli kerrankin tilaa ajatuksille, niin kaivelin kameran esille ja napsin talteen kodin ilahduttavia yksityiskohtia. Thesleffin omakuva eteisessä on vangitseva. Takerrun siihen aina ohi kulkiessani. Katseeni viipyilee myös parvekkeen keijunmekossa ja sen pienissä, suloisissa kukkasissa.
Leppoisan aamupäivän jälkeen pyöräilin iltavuoroon töihin, muttei se juuri haitannut. Tunsin oloni rennoksi ja levänneeksi, eikä otsanikaan ollut valmiiksi rypyssä. Onneksi oli suht kiva ilta, eikä ryppyjä ilmaantunut otsaan myöhemminkään. Työviikko on puolivälissä, kohti vapaapäiviä vahvasti mennään.
Odotan tällä hetkellä erityisesti kesän runsasta ja intensiivistä makumaailmaa. Odotan grillikauden käynnistymistä, uusia perunoita ja kasviksia. Sitten kirsikoita, mansikoita sekä herneitä. Kantarelleista nyt puhumattakaan. Itse tosin en ole vielä saanut käynnistettyä parsakauttakaan. On minulla kuitenkin parsapuntti odottamassa jääkapissa. Jokohan saisin aikaiseksi korkata sen huomenna?
2 kommenttia:
Minulta löytyy tuo sama omakuva ja siihen ei kyllästy koskaan ^_^
Uskon jenni, että olet oikeassa. Ihailin samaista taideteosta postikorttina vuoden verran - ja innostuin siitä vain lisää 😊
Lähetä kommentti