Taidekirja Albert Edelfeltistä maksoi kirpputorilla euron. Pitihän se poimia mukaan. Porvoo-aiheinen tummasävyinen maalaus puhutteli erityisesti valokuvauksen hetkellä. Seinänaulakossa roikkuva lintuaiheinen köynnös on joulukoriste, jonka löysin vuosi sitten Ikeasta. Minulla on taipumus roikottaa ei niin ilmiselviä joulukoristeita esillä. Noihin lintuihinkin olen niin ihastunut, etten aio luopua ihan vähällä.
Viimeisessä kuvassa on yksi kauneimmista kahvipurkeistani ja Designmuseosta vuosia sitten hankittu Miikon kahvimitta, jossa on pieni magneetti. Mahdottoman kätevä tuote, se kun tarraa kahvipurkin kylkeen kiinni - ja pysyy siinä. Ainakin meidän käytössä.
Eilinen työpäivä oli taas yksi niistä katastrofipäivistä, jotka jäävät pyörimään illaksi päähän. Koko päivän minulla oli tunne, että uppoan vain syvemmälle ja syvemmälle. Tuurikaan ei suosinut, kun joka tuutista tuntui tulevan huonoja uutisia niskaan. Oman työni ohella minun oli tarkoitus perehdyttää vielä uutta ihmistä talon tavoille. Sekään ei mennyt nappiin. Hävettää suorastaan, miten heitteille jouduin hänet jättämään. Josko tänään olisi parempi päivä ja kotiutuisin illalla tyytyväisenä?
Ulkona paistaa aurinko ja tuuli pöläyttelee keltaisia koivunlehtiä tanssahtelemaan ilmaan. Kahvihammasta on kolottanut niin, että kahvia on mennyt aamun aikana kuppitolkulla. Keitin sitä välillä lisääkin. On ollut ihanan kiireetön aamu.
4 kommenttia:
Teillä on niin kaunista siellä ♡
Lämmin kiitos jenni 🥰
Kaunis tuo joulukoriste-lintujuttu! Minäkin pidän muutamia ei-ilmeisiä joulukoristeita esillä läpi vuoden! Voi taide…! 😍
Onpas kätevä kahvimitta tosiaan.
Äh, töissä voi mennä hermot ja se on niin tyhmää; työ pitäisi olla helppoa ja kivaa ja innostavaa ja sitä pitäisi voida tehdä vaan ihan vähän, koska elämä koostuu ihan muusta.
Minä ostin kaksi tuollaista lintuketjua. Nyt ihmettelen, mihin mahdoin pistää sen toisen 🤔
No niinpä. Sen katastrofipäivän jälkeen tuli vielä toinen kurja päivä perään, mutta onneksi oli ihanat yövuorot - ja nyt vapaat 🥰
Lähetä kommentti