Kuvissa paloja vähän sieltä ja täältä. Pääasiallisesti makuuhuoneesta. On ihanaa olla kotona. Taas kerran. Elin viikonloppuna stressaavan yön. Heti painettuani pääni tyynyyn se putkahti mieleen. Tein varmasti töissä suuren virheen. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Pikemminkin aloin kehittelemään kaikenmaailman kauhuskenaarioita mielessäni ja pyörin jossain hulluuden rajamailla. Sain unen päästä kiinni vasta aamulla, nukahtamislääkkeen avulla sittenkin. Herättyäni selvitin asian. Kaikki oli mennyt juuri siten, kuin oli ollut tarkoituskin. Helpotus oli suuri. Nyt keskityn toipumiseen. Lepään ja unohdan koko työpaikan. Olen sen ansainnut.
Valokuvissa näkyy valkoinen, savinen tammenlehti. Se on ainoa asia, joka kesän savikokeiluista jäljelle jäi. Leikkasin kaulitusta taikinasta lehden muotoisen palan ja kuivatin kulhoksi. Muistuttakoon se minua siitä, että savikaupoille ei ihan äkkiä kannata lähteä. Kuvissa näkyy myös kodin säilystystä. Kaikenlaiset purkit ja purnukat ovat suosiossani. Pidän myös tuosta salvianvihreästä toimistotarvikeboksista. Siitä löytyy saksien ohella mm. mittanauha, muistilappuja, kyniä, teippiä ja liimaa.
Aurinko paistaa ja kova tuuli lennättää keltaisia lehtiä. Heräsin yövuoron jälkeisiltä kauneusunilta, keitin aamukahvia ja aloitin Suomen kaunein koti -sarjan. Aivoni suorastaan kylpevät dopamiinissa. Voisiko päivää enää mukavammin aloittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti