Trikoolakanat ovat ihanan pehmeät ja lämpimät. Sopivat hyvin tähän pimenevään vuodenaikaan. Päiväpeittoja meillä ei ole lainkaan. Pyrin loihtimaan aina aamuisin jonkun rennon ja kivannäköisen petauksen, vaikken niissä kovin taitava olekaan. Huomatkaa, että kaivelin kaapista jo syksyiset sesonkimukitkin käyttöön.
Asuntomme molemmat makuuhuoneet avautuvat olohuoneeseen. Pidän siitä, että makuuhuoneessa ollessaan voi nähdä lähes koko asunnon läpi. Sitä hyödynsin näissä valokuvissa. Seisoin perimmäisessä makuuhuonessa ja kuvasin olohuoneen jatkona olevaa makuuhuonetta, jonka pariovet olivat auki. Pariovet ovat kätevät. Ne avaamalla olohuone tuntuu sekä tilavammalta että huomattavasti valoisammalta.
Appivanhempien kanssa kävimme Tertin kartanon lounaalla eilen. Tällä kertaa pääruokina tarjottiin siiderissä haudutettua possua kermaisella hapankaalipedillä, järvikalapihvejä ja rapukastiketta sekä sienilasagnea. Jälkiruokana herkuteltiin porkkanakakulla, joka suli ihanasti suuhun. Oli pakko ottaa toinenkin pala.
Mihin tämä aika taas katosi? Neljä vapaapäivää hurahti jonnekin mystisesti. Huomenna työ ja arki. Onneksi on maaseudun herkkuja ilahduttamassa: perunoita, porkkanoita, kantarelleja, omenoita ja luumuja sekä anopin leipomaa omenapiirakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti