Päivän valokuvissa vilahtaa aamukahvimaisemani reilun viikon takaa. Lammen rannassa oleva puupenkki oli kerrassaan kauniilla paikalla vehreissä maisemissa. Tuo taustalla näkyvä käppyräinen puu on minusta hieno. Se miltei houkutti kiipeilyyn.
Nyt olisi ollut raskain työviikko aikoihin. Sain kuitenkin selkäni kipeäksi jo heti ensimmäisenä iltana, joten lyhensimme esimiehen kanssa lauantain aamusta iltaan kestänyttä työpäivää puolella. Taakan keveneminen teki hyvää kropalle ja mielelle. Onneksi oli tällainen mahdollisuus. Näinköhän selviäisin muuten vapaapäiviin asti?
Torstaina iltavuoron jälkeen astuin työpaikalta ulos. Näin, miten salama värjäsi taivaan. Sitten jo rysähtikin. Päätin jäädä työpaikan sohvalle odottamaan, koska kuvittelin ukonilman riehuvan hetken ja katoavan mystisesti jonnekin. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen luovutin ja tilasin taksin. Olen muutaman kerran kaahannut pyörällä ukonilmalla ja pelännyt sydän kurkussa koko matkan. En halua kokea sitä enää.
Nyt painan pääni tyynyyn. Olen ollut poikkeuksellisen väsynyt koko päivän. Meinasin nukahtaa jo iltapäivällä, mutta sitten keitin kahvia ja painuin lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti