Kirpputorisaalis

 

Puumalan reissu meni hyvin. Sääkin oli luulemaani kesäisempi. Kyseessä oli työkeikka, jossa vammainen henkilö sai toteutettua unelmansa Puumalaan pääsystä. Minä mahdollistin sen. Palkan lisäksi sain hyvän mielen. Toisen ihmisen iloa on aina ilo katsella, saatoin ehkä vähän liikuttuakin. Vapaa-ajan työssäni olen ehtinyt toteuttamaan paljon unelmia. Osa niistä on ollut suuria, osa pieniä.

Puumalan kirpputorilla riitti paljon katseltavaa, mutta mitään sieltä ei mukaani lähtenyt. Päivän päätteeksi keksin pyöräillä vielä kotikirppikselle, kun oli niin hyvä ilmakin. Aluksi näytti hiljaiselta sielläkin. Ensimmäisellä kierroksella en huomannut kerrassaan mitään mielenkiintoista. Toisella kierroksella äkkäsin yhtäkkiä tämän saaliin - ja olin heti myyty. Järjen ääni yritti pistää hanttiin, mutta en voinut jättää tuota sinne. Metsästin aiemmin keittiöön lisää ruskeaa väriä. Tässä sitä nyt on. 

Kala on talouslevy vuodelta 1953. Sen muotoili Arabialle Kaarina Aho. Suomukuvitus taas on Raija Uosikkisen käsialaa. Samassa kirpputoripöydässä oli tarjolla toinenkin kala. Se oli kuvioimaton ja musta. Ei yhtään niin kiva kuin tämä. Myyjä oli muuten fiksuna liimannut hintalapun ja varashälyttimen kalan kuviointiin näkyvälle paikalle. Tein varmaan toista tuntia työtä, että sain kaikki liimat irroitettua pois.

Kuvissa suosikkivoileipäni juuri nyt. Tomaatin ja basilikan yhdistelmä koukuttaa. Pelkästään basilikan tuoksu on huumaava. Voisinpa elää näillä. Ja kahvilla.