Keittiön Marimekot

 

Keittiössä ei ole tullut juuri viime aikoina hengailtua. Sattuneesta syystä. Sen verran innostuin, että hain lauantaina hieman kantarelleja torilta. Iltavuoron jälkeen niitä sitten paistoin pikaisesti voin kera pannulla. Siihen ripaus suolaa, pari siivua leivänpaahtimessa paahdettua ruisleipää ja sen päälle keko kantarelleja. Kyllä maistui.

Näitä valokuvia napsiessa huomasin, että olen valikoinut sattumalta näihin kuviin kuosisuosikkejani Marimekolta. Fokus-kuosinen tarjotin hivelee silmää. Minulla on niitä jopa kaksin kappalein. Eri kokoisina tosin. Tuo kuvassa oleva on niistä se pienempi. Vellamo-kuosi keittiöpyyhkeessä on myös kaunis. Harmi, ettei kuosia ole enempää.

Astioissa löytyy Räsymattoa ja Siirtolapuutarhaa. Keittiön ikkunan Puutarhurin parhaat -kappa tuli asuntokauppojen mukana. Teimme omistajan kanssa irtainkauppoja pyykinpesukoneesta ja heitin vitsinä, että keittiön kappa kelpaisi myös. Sain kappani. Muistaakseni maksoin siitä kaksikymmentä euroa. Tein mielestäni hyvät kaupat. Marimekko-aiheeseen aion palata vielä toiste. Tämä kuitenkin tältä erää.

Laskin juuri sääennusteesta, että tänne on luvassa vielä kahdeksan hellepäivää ennen kuin helpottaa. Kahdeksan. Pitänee muuttaa taloyhtiön kellaritiloihin nukkumaan.

Auringonkukat

 

Ensimmäiset auringonkeltaiset kukat suoraan marketista poimittuna. Yövuorot sain selätettyä. Nyt toivun niiden aiheuttamista lieveilmiöistä ja iloitsen kimpustani. On taas se aika vuodesta, kun alan nauttia hieman kypsemmistä värisävyistä. 

Kodin sisälämpötila nousee päivä päivältä. Hermoni kiristyvät samassa suhteessa. Kolmenkymmenen asteen lämpötilat eivät ole minun juttuni. Ajatus tökkii ja hiki virtaa heti, kun jotain pientä pitäisi tehdä. Siksipä vietän kotona loputonta siestaa. Nettikin tökkii. Johtuukohan sekin helteestä? Jos ilmalämpöpumppujen kysyntä ei olisi tällä hetkellä pilvissä, niin marssisin kauppaan tältä istumalta. Olen vakaasti päättänyt, että ensi kesänä en aio kärvistellä. Jo riittää hulluuden rajamailla eläminen.

Parvekkeen mustasilmäsusannan jouduin riipimään alas pieninä palasina. Pitkään jatkunut hellekausi koitui sen kohtaloksi. Kasvi olisi voinut selvitä, ellei se olisi kieputtanut versojaan tiukasti joka suuntaan. Silloin se olisi ollut nostettavissa suojaan kuumimpaan aikaan. Harmittaa. Vuosi takaperin keijunmekko eli parvekkeella lokakuun lopulle saakka. Se tosin lomaili kanssamme Kerimäellä koko heinäkuun.

En halua kasvattaa parvekkeella jatkossa pelkkiä kaktuksia. Ensi kesälle on siis mietittävä keino, jolla selvitä kasvien kanssa yli pahimman helleaallon. Löysin jo rottinkisen sermin, joka voisi tarjota suojaa paahteelta. Se on tismalleen samanlainen kuin Ullanlinnan Airbnb-asunnossa toukokuussa. Sillä saa myös näkösuojaa ja viihtyisyyttä parvekkeelle. Kaiken lisäksi se on mahdottoman kaunis katsella.

Huomenna aion suunnata lisätöinäni iltavuoroon. Lähden nauttimaan työpaikan tehokkaasta jäähdytysjärjestelmästä. Kun merivedessä lilluminen tai omenapuun alla makaaminen ei kerran ole vaihtoehto, niin painun sitten töihin tienaamaan.

Kesätunnelmia

 

Tämännäköisillä kulmilla minulla on tapana kävellä iltaisin, kun viilenee. Katselen puutalojen puutarhoja kesäisessä väriloistossaan ja vedän sieraimiini kukkien tuoksua. Päiväunieni kohteena olevasta talosta en valokuvaa tohtinut ottaa. Talon omistaja kun sattui olemaan pihalla puutarhatöissä juuri silloin. Onhan tällä Emolan asuinalueella ihania talovanhuksia vähän joka nurkalla. Silmänruokaa riittää kyllä.

Tänään olen elänyt lähes hedelmillä ja marjoilla. Ensin napostelin mansikoita, sitten persikoita ja lopuksi luumuja. Olen ihan hullaantunut satokauden herkkuihin.

Hyvin alkanut savi-innostukseni lopahti kuin seinään. Puoli pakettia savea odottelee edelleen kaapissa. Muotoilu on todellakin aivan oma taiteenlajinsa. Toisille se sopii ja toisille ei. Savi ei ilmiselvästi ollut minun juttuni. On kokeiltava jotain muuta materiaalia. Nyt odotan inspiroitumista. Syksyksi olisi mukavaa joku uusi harrastus löytää. Tarvitsen jotain omaa, kun puolisokin palailee taas koulunpenkille.

Voihan maanantai. Lenkiltä kotiuduttuani mietin, miten huomenna on maanantai ja moni suuntaa jälleen työpaikalle. Tunsin ehkä sekunnin helpotusta, etten kuulu joukkoon. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että kuulunpas. Huomenna on yksinäinen iltavuoro. Sen jälkeen käynnistyy yövuorojen putki. Jotain hyvääkin. Vapaatoiveeni menivät läpi ja meillä on puolison kanssa seuraavalla viikolla jopa neljä yhteistä vapaapäivää. Eikähän tässä ole enää pitkä aika kesälomaankaan. Se alkaa jo elokuun viides.

Kaunis kehys

 

Tämän villiviinin peittämän kerrostalon eteen päädyin sattumalta Taka-Töölössä. Olen nähnyt Instagramissa talosta kuvia, etenkin syksyiseen aikaan, kun lehdet loistavat ruskan väreissä. Tarkoitus oli talo reissullani etsiäkin, muttei juuri sillä hetkellä. Hämmentävän hieno. Mietin jo syksyistä ruskaretkeä Töölöön. Näyttääköhän maailma kauniimmalta, kun ikkunalla on näin kaunis kehys?

Eilen pääsin vapaa-ajan työssäni maaseutumatkailemaan Anttolaan. Siinä tuli nähtyä kanoja, kaneja, vuohia, hevosia ja koiria. Osaa noista pääsin silittämäänkin. Sen jälkeen syötiin piknikeväitä varjossa. Maaseudun ilmasto lienee ollut ihmeellinen. Kotiin päästyäni simahdin päiväunille. Tarkoitus oli laittaa vartiksi silmiä kiinni. Ajastin kellonkin soimaan. Lopulta nukuin reilun tunnin.

Vapaapäiväni ovat loputonta siestaa. Aamuisin nautin siitä, että aurinko paistaa toiselle puolelle taloa. Pidän ikkunoita ja parvekkeen ovea auki. Nautin sisään virtaavasta viileästä ilmasta. Kastelen ja suihkuttelen myös mustasilmäsusannaa, joka on jo kärsinyt paahteista. Päivällä suljen oven, ikkunat ja kaihtimet. Vietän siestaa iltaan saakka. Siinä kohtaa vasta aktivoidun. Eilenkin kävin iltakävelyllä auringon laskiessa. Lenkkeilytin kameraa läheisellä omakotitalojen alueella. Löysin reissullani ehkä yhden kauneimmista puutaloista ikinä. Siitä saattoi tulla päiväunien kohteeni numero yksi.

Keittiönkaappien oviremontille en ole suonut montaakaan ajatusta. Syksyllä on hyvää aikaa perehtyä asiaan. Onneksi oven vaurio piiloutuu pitkässä vetimessä roikkuvan keittiöpyyhkeen taakse, eikä näky lävähdä kasvoille joka hetki. Kotiin uskaltaa siis kutsua vieraitakin. Ainakin toistaiseksi.

Huomenna menen lisätöihin aamuvuoroon pyörimään. Sitten olisi pitkästä aikaa yhteinen ilta puolison kanssa. Mennään ehkä ulos syömään. Tai piknikille. Kuulumisten vaihtoa ja kuohuvaa.

Helsingin tuliaiset

Puolison kanssa reissatessa myymälät ja putiikit ovat harvinaista herkkua. Itseellisellä reissullani tein mitä mieleen juolahtaa ja otin ostoksilla kiertelystä ilon irti.

Antikvariaatin ikkunasta bongatun Helene Schjerfbeck -taidekirjan lisäksi löysin itselleni pellavaisen paitapuseron. Juuri sellaista olin etsimässäkin. Monta kauppaa ehdin kiertää, ennen kuin löysin sopivan kokoisen. Kiertelin kai alennusmyyntejä liian myöhään. Jäljellä oli enää vain joko liian pieniä tai suuria kokoja.

Lisäksi ostoskassista löytyi pussi Helsinki-teemaista kahvia. Laitoin sitä pressopannussa Airbnb-asunnolla lähtöpäivän aamuna. Mietiskelin siinä touhutessani, että voisin laittaa joskus pressopannukahvia kotonakin. Meillähän on joululahjaksi saatu pannu, jolla on yleensä haudutettu teetä. Viimeistään pannusta puruja lusikalla kaivellessa ymmärsin, että kyllä suodatinkahvi on vaan minun juttuni. Helppoudessa on puolensa. Sohvalla siemailin kahvia ja selailin uutta taidekirjaa. Ei yhtään hassumpi tapa aloittaa uutta päivää. Tuo vehreä jokimaisema puhutteli siinä rauhallisella tunnelmallaan. 

Meillä on keittiökriisi. Talvella yhden astiakaapin ovesta hajosi valkoinen korkeakiiltoinen pinnoite. Päädyimme poistamaan oven ja laittamaan avohyllyille talon kauneimmat astiat. Nyt Helsingin reissullani puoliso laittoi viestiä, että roskiskaapin ovelle oli tapahtunut sama. Kaappien rungot ovat hyvässä kunnossa, joten pitäisi kai ruveta katselemaan uusia ovia kaappeihin. Harmittaa. Olin toivonut, että tällä keittiöllä eleltäisiin vielä vuosi tai pari. Kypsyteltäisiin hiljalleen ajatusta keittiöremontista. Lisään vielä, ettei kyse ole pikku rikamasta, vaan puolen metrin palkeenkielestä.

Helteet ovat alkaneet. Tämä vapaapäivä meni laiskasti viettäessä siestaa.

Turistina Töölössä

Minulla oli hetken aikaa uudet kulmat ja uudet nurkat ympärilläni. Vaihtelu teki elämästä mielenkiintoista. Katselin aluksi hotelleja. Sitten vilkaisin huvikseni Airbnb-sivustolta, että löytyisikö sieltä mitään mielenkiintoista. Tämän asunnon huomattuani valinta oli selvä. Ihan hyvä näin, Töölö ei ollut minulle kovinkaan tuttu.

Taide-elämyksiä olen kokenut, puistoissa olen notkunut, kauppoja olen kiertänyt, jääkahvia olen litkinyt ja antikvariaattien ikkunoita olen tiiraillut. Yhden kirjalöydönkin sieltä kotiutin. Siitä kuitenkin joku toinen kerta. Palasin virkistyneenä, mutta väsyneenä kotiin. Huomenna olisi luvassa arkista aherrusta. On lisätyöpäivä aamusta iltaan. Kaiken lisäksi työpaikassa, jossa en ole työskennellyt ainakaan vuoteen. Jännittää.

Askelia reissussa kertyi huomaamatta. Tulopäivänä olin liikkunut lähes kahden päivän verran ja toinen lonkankoukistaja kipeytyi iltaan mennessä. Etenkin portaiden nouseminen tuottaa tuskaa, mutta tunnen kipua myös levossa. Nyt kaivan jumppakuminauhan esiin. Jos hyvin käy, kipu hellittänee viikoissa.

Huomatkaa ensimmäisessä valokuvassa kuvaaja, joka heiluttaa sormillaan voitonmerkkiä ikkunan edessä. Käteni piirtyy vihreän keittiökaapin oveen. Ihana iltavalon hetki oli kerrassaan kaunis, mutta varsin nopeasti ohi.

Oma maailma

 

Valokuvissa loistaa viikkosiivottu koti ja puhtaat lakanat. Juhlistin viikonloppua vielä pensasmustikoilla, joissa on loraus kauramaitoa ja ripaus sokeria.

Puolisoni lähti koko viikonlopuksi veljiensä kanssa reissuun. Hyvä niin, sillä minun viikonloppuni oli varattu aamuvuoroille. Olin kuin satukirjan Kultakutri ja valtasin talon kaikki sängyt. Testailin, missä saisin kaikkein makeimmat unet. Tänä viikonloppuna meni hyvin ja selvisin ilman suurempaa väsymystä. Käytin kylläkin nukahtamislääkkeitä apuna molempina öinä. Sen verran univelkaa tuli silti kerättyä, että vedin viime yönä sikeitä lähes kellon ympäri. Seuraavaksi onkin sitten alkamassa yövuorojen putki.

Perjantaina poikkesin osto- ja myyntiliikkeessä. Olin kuin karkkikaupassa ja hypistelin käsissäni kaikenlaista ihanaa. Astuin myymälään reppu täynnä ruokaostoksia ja tunsin itseni norsuksi poliinikaupassa. Pieni liike oli ääriään myöten täynnä tavaraa - ja käytävät kapeita. Omistaja oli niin avulias ja puhelias, että teki mieli ostaa jotain. Päädyin hankkimaan Nanny Stillin Grapponia-kulhon. Minulla on ennestään tuollainen pienempi kulho. Ajattelin, että nyt minulla on kaksi tarjoilukulhoa kahvi/ruokapöytään. Ruskeasävyiset astiat vetivät puoleensa. Vilkuilin mm. Ruskaa ja Ruijaa. Ehkäpä kipitän tuonne ihmettelemään toisenkin kerran. Mielellään ilman suurta ja painavaa reppua.

Miten tuntuu, että on minulta mennyt koko päivä tämän yhden postauksen laatimiseen. Elämäni on siis ollut yhtä hidasta aamua aina heräämisestä tähän hetkeen saakka. Toivotaan, että meno olisi hieman virkeämpää ensi kerralla. 

Kirpputorisaalis

 

Puumalan reissu meni hyvin. Sääkin oli luulemaani kesäisempi. Kyseessä oli työkeikka, jossa vammainen henkilö sai toteutettua unelmansa Puumalaan pääsystä. Minä mahdollistin sen. Palkan lisäksi sain hyvän mielen. Toisen ihmisen iloa on aina ilo katsella, saatoin ehkä vähän liikuttuakin. Vapaa-ajan työssäni olen ehtinyt toteuttamaan paljon unelmia. Osa niistä on ollut suuria, osa pieniä.

Puumalan kirpputorilla riitti paljon katseltavaa, mutta mitään sieltä ei mukaani lähtenyt. Päivän päätteeksi keksin pyöräillä vielä kotikirppikselle, kun oli niin hyvä ilmakin. Aluksi näytti hiljaiselta sielläkin. Ensimmäisellä kierroksella en huomannut kerrassaan mitään mielenkiintoista. Toisella kierroksella äkkäsin yhtäkkiä tämän saaliin - ja olin heti myyty. Järjen ääni yritti pistää hanttiin, mutta en voinut jättää tuota sinne. Metsästin aiemmin keittiöön lisää ruskeaa väriä. Tässä sitä nyt on. 

Kala on talouslevy vuodelta 1953. Sen muotoili Arabialle Kaarina Aho. Suomukuvitus taas on Raija Uosikkisen käsialaa. Samassa kirpputoripöydässä oli tarjolla toinenkin kala. Se oli kuvioimaton ja musta. Ei yhtään niin kiva kuin tämä. Myyjä oli muuten fiksuna liimannut hintalapun ja varashälyttimen kalan kuviointiin näkyvälle paikalle. Tein varmaan toista tuntia työtä, että sain kaikki liimat irroitettua pois.

Kuvissa suosikkivoileipäni juuri nyt. Tomaatin ja basilikan yhdistelmä koukuttaa. Pelkästään basilikan tuoksu on huumaava. Voisinpa elää näillä. Ja kahvilla. 

Hello heinäkuu

 

Olivat pirullisia valokuvattavia nuo harsokukat. Niin minimaalisen pienet kukat, ettei kameran silmä löydä. Vai onko se sitten kuitenkin kuvaaja, jonka silmä ei löydä? Marketista poimin koriini nipun, jossa oli kolme oksaa eurolla. Yhden oksista tosin onnistuin katkaisemaan jo heti kättelyssä. Olin sillä tavalla taitava.

On ollut harmistusta ilmassa. Kesäkuussa meillä oli puolison kanssa kaksi tai kolme yhteistä vapaapäivää, eivätkä nekään olleet peräkkäin. Heinäkuun puolella sama linja tulee jatkumaan. Loppukuusta työvuorolistani vaihtuvat. Mikäli vapaatoiveeni menevät läpi, niin saatamme hyvinkin yhteisiä vapaapäiviä saada jonnekin heinäkuun loppupuolelle. Sitä odotellessa olen päättänyt keskittyä nauttimaan kesästä ihan itseni kanssa. Olen selaillut vapaa-ajalleni menoja, tapahtumia, nähtävyyksiä ja Airbnb-asuntoja. Jos jään kotiin odottelemaan, niin kesä ehtii livahtaa lähes ohi.

Kirpputorisaaga jatkuu. En päässyt sinne maanantainakaan. Oli liikaa asioita hoidettavaksi yhdelle päivälle, ei vaan riittänyt aika. Huomenna olen tosin lähdössä työkeikalle Puumalaan. Suunnitelmassa kirpputori Krimskrams sekä kuljailua Puumalan torilla. Ehkä vähän mansikoitakin. Puumalan sääennuste ei ikävä kyllä aurinkoa tai lämmintä lupaile, mutta onneksi sääkartalla ei näytä olevan vesipisaroitakaan.

Tänään ilta-aurinko ja tuulessa tempoilevat koivunlehdet loivat hienoja, lepattavia varjokuvia seinälle. Kuvasin niistä pari videota puhelimeen talteen. Voin sitten kaivella ne esille, kun kaipaan auringonvaloa. Toiset säilövät marjoja, toiset valonsäteitä. Aion jatkojalostaa ideaa ja kuvata itselleni pilvivideon. Odotan kauniin kumpupilvistä päivää sinisellä taivaalla. Sitten aion kaivaa esiin pumpulitäkkini kaapista ja lähteä.