Vappu meni samoin kuin kaikki muutkin juhlat eli töissä. Aamuvuoron jälkeen kiirehdin kotiin loihtimaan vapputunnelmaa auringonvalossa välkehtivällä serpentiinillä. Sen jälkeen valmistin perunasalaatin ja avasin vaaleanpunaisen kuohuviinin. Perunasalaatin seuraksi laitoin auranakkeja uuniin. Halusin tänä keväänä konstailematonta vappumurkinaa. Jälkiruokana herkuteltiin prinsessaleivoksilla. Puolen yön maissa kaivauduin lakanoihin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa iltavuoro.
Tänään nautiskelen ykkösvapaasta. On harmaa ja pimeähkö sadepäivä. Aamulla poikkesin pikaisesti kaupungilla hoitamassa pakollisia asioita, mutta muuten aion pysytellä sisätiloissa ja keräillä voimia tuleviin koitoksiin. Olisi vielä pari yövuoroa luvassa ja sen jälkeen pääsen nauttimaan piiiiiitkistä vapaista. Olikohan niitä nyt peräti kahdeksan putkeen? Sehän tuntuu jo lomalta. Tuskin maltan odottaa. Aion pitää puhelimenikin äänettömällä. Tuntuu, että työnteko on nykyään myös harrastukseni.
Tulevilla vapailla suunnitelmissamme on suunnata anoppilaan ihmettelemään Kerimäen kevään etenemistä. Aion tuijotella aaltojen liikehdintää, muuttolintujen puuhia ja pihan kasvien heräämistä. Sirottelemme samalla reissulla ne Mokoman tuhkat valkovuokkomättäille pihasaunan viereen. Äitienpäiväkin osuu juuri sopivasti sille viikolle, joten juhlistamme sitä varmasti jollain tavalla myös.
Mielessäni on kytenyt tässä ajatus, että olisi mukavaa leipoa sateisen päivän kunniaksi lohtulämpimäisiä. Saisinpa tuhottua vapun perunasalaattia varten ostamani timjamiruukun loppuun saakka. Lämpimät yrttisämpylät saattaisivat hyvinkin maistua voin kera iltapalalla, vai mitä olette mieltä?
Harvinaisia valokuvia eteisestä. Ikuinen hämäryys ei juuri houkuta kuvaamaan. Eteisen pyöreä peili vaihtui suurempaan. On mukavaa nähdä koko asu ennen kuin säntää tukka putkella kaupungille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti