Peikonlehti on makuuhuoneen väriläiskä ja katseenvangitsija. Näen sen aamulla ensimmäiseksi, kun saan silmäni auki. Peikonlehti on myös viimeinen asia, jonka näen ennen kuin painan pääni tyynylle. Rönsyilevät viherkasvit ovat minun makuuni. Toinen suosikkini kotona on keittiön ikkunalla kukoistava herttaköynnösvehka, jonka rönsyjä kiedon amppelin ympärille. Kasvi on vuosi vuodelta näyttävämpi.
Yöuneni ovat käyneet katkonaisiksi viime aikoina. Kissamme Mokoma on ruvennut mouruamaan öisin. Kun sen keskustelukutsuun ei vastata, koventaa kissa mouruamisen tasoa. En tiedä vaivaako sitä ikä, kilpirauhanen vai hulluus. Myöskään alkavan kevään vaikutusta ei voi sulkea pois laskuista. Niin tai näin, odotan kauhulla tulevaa yötä. Unta on luvassa muutenkin vähän, koska olen menossa aamuvuoroon.
Eilisen vapaapäiväni vietin töissä. Tämän päivän päätin pitää vapaana, vaikka puhelimeen kilahti kyselyä iltavuorohalukkuudesta jo heti herättyäni. Kaupungilla poikkesin aamupäivällä pikaisesti, muuten aion laiskotella ja lepäillä, keräillä voimia uuteen työviikkoon. Seuraavaksi ajattelin keitellä kahvit uusista, suolaisen karamellin makuisista kahvipavuista ja laittaa sen seuraksi ruisvoileipiä avokadosiivuilla.
Reissusuunnitelmia olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina. Elämässä on hyvä olla mukavia, pieniä etappeja, joita odottaa. Toinen suunnitelma on ajateltu maaliskuulle, toinen odottaa kesää. En tiedä, toteutuuko noista kumpikaan, mutta suunnittelu on lähes yhtä kivaa kuin itse reissaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti