Korona lähti ja vei hajuaistini mennessään. Yhtenä aamuna vain huomasin, ettei kahvi tuoksunut enää miltään. Sitten huomasin, ettei se kahvi oikeastaan myöskään maistunut enää yhtään miltään. Aloin jo harkita, että luopuisin aamukahvista kokonaan. Mielessä vähän kirveli, kun olin kipeänä surffaillut kahvikaupassa ja tilannut itselleni pari pussillista kahvinpapuja hitaita vapaapäivän aamuja varten. Mitä kohtalon ironiaa. Onneksi hajuaistini on ruvennut sittemmin palailemaan. Ei täysin, mutta hiljalleen. Nyt kahvi tuoksuu jo sen verran hyvältä, ettei aamukahvista luopuminen käy enää edes mielessä.
Kummipojan perheen luona poikettiin pikaisesti tänään. Miehellä oli alkamassa kouluun liittyvä ryhmätyöpalaveri ja minäkin olin jo lupautunut illaksi toisaalle. Päästiin herkuttelemaan laskiaispullilla. Olin etukäteen ajatellut, että tuskinpa laskiaispullat ovat tällaiselle hajuaistiongelmalliselle mikään houkutus, mutta olin väärässä. Ensimmäinen pulla meni vielä makua hakiessa ja ihmetellessä, mutta toinen pulla sai jo kuolan valumaan. On onni, että laskiainen on vain kerran vuodessa.
Puolentoista viikon pakollisen kotoilun jälkeen teen paluuta töihin ja suoraan sanottuna vähän hirvittää. Turvalliset kotinurkat vaihtuvat työmatkoiksi ja asiakastiloiksi. Muistankohan minä edes mitään käyttäjätunnuksia ja salasanoja enää? Sosiaalisesta etiketistä nyt puhumattakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti