Pyöräilin aamun pikkupakkasessa hampaat kalisten töistä kotiin. Maailma oli valkoinen, muttei ollut liiemmin aikaa jäädä sitä ihmettelemään. Väsymys vei nimittäin voiton ja kömmin peiton alle.
Istun tässä nyt puoleksi heränneenä aamukahvikuppi kourassa ja mietiskelen, että miten haluaisin vapaan iltani viettää. Taidan ottaa tänään ihan laiskasti ja kaivautua villaisen torkkupeiton alle polttamaan kynttilöitä, tilata ruokaa kotiin ja nauttia siitä, ettei ole pakko lähteä kerrassaan minnekään. Viikonloppuvapaat ovat tässä taloudessa nimittäin melko harvinaista herkkua.
Olin vähän ajatellut saavani kissaseuraa iltaani sulostuttamaan, mutta se näyttää aika heikolta. Mokoma luikki kiireellä ikkunalaudalle verhojen taakse, kun rupesin sille moista ehdottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti