Syksyä kuvissa sekä kotona että ulkona. Makuuhuoneen kukkakaveri on uusi. Aiempi kasvini nukkumatti rupesi elämään liikaa syksyfiiliksissä ja kellastutti lehtensä yksi kerrallaan. Ostin tilalle tuon herttaköynnösvehkan, jossa on tummanvihreät samettiset lehdet. Kotinurkissa lehdet näyttävät vieläkin tummemmilta. Kuin mustilta.
Kahlasin eilisellä lenkilläni nilkkoja myöten keltaisissa lehmuksenlehdissä. Myönnän, että minua rupesi vähän lapsettamaan. Mietin, miten heittäydyn yhtäkkiä maahan pitkäkseni ja jätän jälkeeni kadulle muutaman enkelin. En heittäytynyt. Epäilin, että minun tuurillani sotken lenkkivaatteeni koirankakkaan. Oli kuitenkin tunnelmallista kahlata rapisevissa lehdissä. Tulin kotiin sen verran myöhään, että lehtien pinta alkoi jäätyä. Kohta joudun jättämään polkupyörän talviteloille ja kävelemään työmatkat.
Eipä tänä viikonloppuna ihmeitä. Laitettiin pitkästä aikaa tortilloita ja katsottiin sarjoja. Googleteltiin uusia sohvia. Meillähän katkesi vanhasta sohvasta jousi aiemmin. Korjasimme sitä itse, mutta tiesimme jo silloin, ettei ratkaisu ole pitkäikäinen. Tummanharmaan sohvan jälkeen tekisi mieli valita mitä tahansa muuta.
2 kommenttia:
Ooh, olisit vaan heittäytynyt! 😂 Lapsi sinussa haluaa esiin.
Voi tuo alin kuva suorastaan naulitsi katseeni niihin marjoihin, miten kaunista!
Ja ylin kuva on kuin postikortti! 😍
Lapsi minussa haluaisi puuhata monenmoista. On oltava varovainen, ettei se ota johtoa täysin käsiinsä 😂 Kiitos! Huomasin nyt vasta itsekin, että se on postikorttimainen. Hauskaa.
Lähetä kommentti