Tein viikonloppuna lopulta kaksi kaksitoistatuntista työpäivää peräkkäin. Tänään olenkin sitten ottanut kaiken irti ykkösvapaastani. Kamera repussa kiipesin Akkavuoren huipulle syksyisten värien perässä. Huomasin ylös päästyäni, että paras väri-ilottelu on vielä edessäpäin, mutta viihdyin silti luonnon keskellä. Erityisesti rakastin auringonvalon pilkahtelua vaahteranlehtien lomasta. Rakastin myös suuria varjoja, jotka lankesivat tummana vuoren kupeeseen. Menomatkalla kävellessä vatvoin vielä kaikkia mieltä painavia asioita, mutta kotiin palasin reissustani täysin rentoutuneena.
Kotinurkkiin päästyäni kaivelin korista lämpimät villasukat jalkaan. Sen jälkeen laitettin puolison kanssa täytettyjä patonkeja uuniin ja keiteltiin päiväkahvit. Kulunut kuukausi on ollut kerrassaan mainio. Etenkin säiden puolesta. Erityisesti mieleeni ovat jääneet aamukahvihetket ulkoilmassa. Näinköhän ne enää onnistuvat lokakuussa?
2 kommenttia:
Ihanalta kuulostaa, että palasit vuorelta täysin rentoutuneena! Osaat nauttia hetkestä ja se on suuri asia. Ja villasukat on ihana asia! En voi kuvitella millaista on ollut ennen niitä. 😬
Syyskuusta on ollut helppo nauttia, kun aurinko on paistanut koko kuun. Nyt on jo hieman enemmän haastetta, kun aurinko on poissa ja kylmyys hytisyttää. Noh, onneksi sisälläkin voi nauttia 😊
Elo ilman villasukkia. Voi apua! 😬
Lähetä kommentti