Porvoon kujilla on nautinnollista kierrellä. Koskaan ei tiedä, mitä kaunista seuraavan mutkan takana on tarjolla. Nähtävää olisi riittänyt useammallekin kuin kahdelle päivälle. Vanhojen talojen ja jokimaiseman lisäksi nautin väreistä ja kukka-istutuksista. Noissa Vanhan Porvoon puutaloissa asui miehen isovelikin perheensä kanssa aikaisemmin. Vähänkö olen siitä kateellinen. Oli varmasti hieno kokemus.
Sen verran poikkesimme kaupunkikierroksen välillä myymälöissä ostoksilla, että saimme kotiintuomiseksi erikoiskahveja sekä papuina että jauhettuna. Aamukahvi on eittämättä yksi päiväni kohokohdista. On nautinnollista keittää kuppitolkulla kuumaa juomaa ja muistella torkkupeiton alla loppukesäisiä Porvoon tunnelmia.
Viime syksynä masennus tuntui vyöryvän päälle. On helpottavaa huomata, ettei tämän kesän päättyminen tuo tullessaan samanlaisia tuntemuksia. Olen pikemminkin odottavalla kannalla. On kivaa aloitella lenkkeilyharrastusta, laittaa kotia ja kokata syksyistä sapuskaa. Odotan myös ruskan värejä kamerani kanssa. Viime syksynä ruska jäi tallentamatta, niinpä aion nauttia tämän syksyn väreistä senkin edestä.
Eilinen töihin palaaminen ei ollut mikään pehmeä laskeutuminen arkeen, vaan jonkin sorttinen katastrofipäivä. Hyppäsin (tai putosin) suoraan syvään päätyyn siis.
2 kommenttia:
Porvoo on yks ihanimpia kaupunkeja Suomessa! Olis ihana asua jossain 1700-luvun talossa, jossa mikään pinta ei ole suora. 😄
Mulla on samanlainen fiilis tänä vuonna! Odottava ja hyvin positiivinen. Olen alkanu jo polttaa kynttilöitäkin ja juoda teetä. Villasukat viel kehiin, niin avot.
Oh, toivottavasti eka työpäivä ei jättänyt ikävää fiilistä!
No todellakin. Lotossa kun voitan, niin lähden heti Porvooseen asuntokaupoille!
Teetä ja villasukat on. Kynttilät vaan puuttuu...
Ei tuo yksi työpäivä sentään traumoja saanut aikaiseksi, mutta näyttää, että luvassa olisi kokonainen huono ajanjakso. Myönnän, että olen hieman huolissani, mitä tuleman pitää.
Lähetä kommentti