Porvoon mansardikattoisen hirsiunelman esittely jatkuu. Tässä postauksessa on luvassa keittiön hirsisiä tunnelmia ja kaakelitakkaa sekä pehmein sävyin sisustettua yläkertaa. Sieltä löytyi toinen oleskelutila sohvineen ja televisioineen sekä makuutilat. Yläkerran avoimesta ikkunasta kuvasin talon kallioista tonttia. Asunnossa oli myös täysin remontoitu saunaosasto, vaikkei sitä näissä valokuvissa näykään.
Huomasi, että olemme tottuneet asumaan kerros- tai rivitalossa. Saunaakin laittelimme päälle jo hyvissä ajoin, koska emme halunneet häiritä seinänaapureita. Sitten rupesimme miettimään, että eihän meillä ole seinänaapureita. Siksi voimme elää ja tehdä juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Se oli hämmentävän ihana oivallus.
Olihan tuolla niin paljon hyvää ja kaunista, etten oikein saa sanoitetuksi sitä vieläkään. Varmasti monen unelmien koti. Osaisin kuvitella itsenikin tuonne elämään ja olemaan: Keräämään omenoita pihalta syksyisin ja puskemaan lunta hiki päässä talvisin. Näen mielessäni syksyiset lyhdyt kynttilöineen - ja takkatulen loimotuksen iltaisin.
Varsin tehokkaasti tuli elettyä lomalla. Ehdimme viettää aikaa myös anoppilassa Kerimäellä ja hengailla matkan varrella Loviisassa. Puoliso palasi jo töihin. Hänellähän ei enää tässä vaiheessa kesälomaa ollutkaan. Itse olen viettänyt viimeisiä vapaapäiviä kirpputorikierroksen myötä. Eksyin yksille ihanille pihakirppiksellekin. Kiva oli katsella ja puntaroida, mutta mitään en ostanut. Huominen on vielä vapaa, sitten arkeen.
Joku öttiäinen pisti minua Porvoon reissulla varpaaseen. Nyt se on turvonnut, kuumottava ja tuntuu kipeältä kävellessä. Olen herkkä kaikenlaisten öttiäisten pistoille ja saanut lääkekuureja sen takia. Toivottavasti selviän tästä ilman lääkärireissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti