Kansallinen korvapuustipäivä on vasta lokakuussa. En jaksanut odottaa sinne saakka, niinpä pidin oman. En ruvennut parin pullan takia leipomaan, hain konditoriasta.
Olin ajatellut jättää nämä Porvoon talon pihalta tielle päin otetut valokuvat vain omien silmien ihailtaviksi. Niissä näkyy naapuritontin talo auringon laskiessa. Nyt päätin kuitenkin jakaa kuvat, koska onhan tuo näkymä vaan mahdottoman kaunis. Olin oikealla paikalla oikeaan aikaan ja näin, kun aurinko laski puiden ja pensaiden taakse maalaten tienoon kultaiseksi. Olen rakastunut näihin valokuviin. Takkakuviakaan on tuskin maailmassa liikaa, joten menköön tämä yksi nyt joukon jatkoksi.
Olen valokuvannut viime aikoina varastoon. Olen luonut itselleni jonkinlaista valokuvapankkia pimenevän vuodenajan turvaksi. Olen kuvitellut, että valokuvaus on mukavan rentouttava harrastus. Kuinka väärässä olen ollutkaan. Älykellon datan mukaan olen elänyt stressissä, joka voi pitkäkestoisena uuvuttaa minut. Kelloni ei tunnu ymmärtävän paljonkaan elämästäni. Ehkä se johtuu vuorotyöstä ja epäsäännöllisestä elämästä. Tai sitten olen vain liian vaikea tulkittava. Epäilen tuota viimeistä.
Minulla oli mahdottoman mukava päivä tänään. Harmi, että puolisoni oli töissä, eikä päässyt jakamaan sitä kanssani. Nyt aion kellahtaa petiin kumolleen. Hyviä öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti