Tässäpä yhden yön kotimme Riian matkan jälkeen. Ja millainen koti. Kuin Peppi Pitkätossun huvikumpu, joka sijaitsi vehreällä tontilla. Etupihalla kasvoi mm. syreeneitä ja tulppaaneja. Eteiseen noustiin vaaleansinisiä portaita pitkin. Sama linja jatkui sisällä. Lautalattiat ja yläkertaan nousevat narisevat portaat olivat myös vaaleansinisiksi maalatut. Silmäkarkkia kodissa oli paljon. Tarjolla oli uutta ja vanhaa, taidetta, designia, värikylläisyyttä sekä persoonallista keramiikkaa.
Kotikutoisen oloinen keramiikka oli suloista. Etenkin tuo pieni suolakippo ja alusta sen alla. Tuli hinku päästä itsekin upottamaan kätensä saveen ja muotoilemaan jotain. Tykästyin myös ruokapöydän päällä olevaan Hayn tummansiniseen valaisimeen. Leikkisä valaisin tuo mieleen 1970-luvun valaisimet. Samanoloista muotokieltä edustava valaisin meillä oli puolison ja minun ensimmäisessä yhteisessä vuokrakodissa. Valaisin oli vuokraajan omaisuutta, joten muutossa tiemme sen kanssa erosivat.
Sininen väri sisustuksessa on ollut minulle vaikea. Lapsuudenkodista muutettuani minulla oli lähes kaikki sinistä. Aina siihen saakka, kun kyllästyin täysin. Tuon asunnon myötä silmäni avautuivat. Sininen väri voikin näyttää tuoreelta ja kiinnostavalta. Nyt mietin jopa, miten lisäisin kotiini hieman sinistä. Yksi sininen koristetyyny minulta löytyy ja juliste, jossa on tummansinistä. Kirpputorille pitäisi kai suunnata.
Tuo boheemi kuivakukkakimppu on mielestäni hieno. Kirjahyllystä löytyi levysoitin, mutten uskaltanut siihen koskea. Tyydyin vain ihailemaan kauempaa.
2 kommenttia:
Voi jukra! Minunkin silmät liimautui suloiseen keramiikkaan ja etenkin suola-astiaan alusineen! 😍 Myös huonekalut, kirjat, kuivakukat… ja mielikuvissani näen syreenit ja kaiken! Oijoi 💜
Jep. Noiden valokuvien katselu ilahduttaa kyllä joka kerta. Kerrassaan ihanan rento koti 💜
Lähetä kommentti