Kevätkausi on alkanut. Yövuoroista kotiin tallustellessani ihastelin auringonnousuja sekä vaaleanpunaista taivasta. Piti kaivella jo aurinkolaseja laukusta, ettei rupea piristymään kotimatkalla. Kotona kevään huomaa mustista kissankarvatukoista, noista kissakodin somisteista, joita löytää vähän sieltä sun täältä. Kissaystävän kevään ilosanoman julistukset ovat onneksi päättyneet. Nyt yöllä saa taas nukkua.
Huushollin uusin tulokas on paavonnukkumatti. Päivisin lehdet ovat rennosti repsallaan, illalla se kohottaa ne ylöspäin ja kääntää suppuun. Varsin helpolta vaikuttava kaveri, ollaan nyt tutustuttu parin kuukauden ajan. Toisella puolella kaappia työpaikan jättikokoisesta muratista napattu pistokas. Valokuvista löytyy myös anopin neulomat Paratiisi-villasukat, joissa koreilee mm. orvokkeja, luumuja, viinirypäleitä ja mustaviinimarjoja. Puoliso kävi muutaman päivän vierailulla maalla ja toi sukat sieltä tullessaan.
Meillä on tänään hääpäivä. Naimisiin mentiin kahdeksantoista vuotta sitten. Meillä on ollut tapana juhlistaa hääpäivää jollain tapaa. Tänä vuonna yhteisen ajan järjestämisessä on vähän haastetta, mutta katsotaan, että saadaanko jotain järjestymään. Perinteistä olisi mukavaa pitää kiinni.
Olen nautiskellut himppusen pidemmistä vapaista. Ihan hyvä näin, toinen jalkani rupesi jo viimeisen yövuoron aikana puutumaan kävellessä. Yövuoroilla jatkan myös ensi viikolla. Työkaverin sairastumisen vuoksi vuoroja pyöriteltiin uusiksi ja minä lupasin jatkaa valvomista sunnuntaiyöstä alkaen. Ei edes tarvitse yrittää kääntää rytmiä aamuvuoroa varten. Aivan loistava muutos, olen tyytyväinen.
2 kommenttia:
Tyylikästä! Ja kauniita kuvia taas kerran. 😊
Mä nipsin joskus kauppakeskuksen muratista pistokkaan. Heitin sen sittemmin pois, kun siihen ilmestyi elukoita. Nykyään osaisin ehkä selvitä niistäkin.
Kiitos, kiitos ihana Thilda! Muratista tuli mieleeni, että pitäisikin saada se multaan. Pistokas on elänyt vedessä viime kesästä lähtien. Hups!
Lähetä kommentti