Hämyisän hämärä sadepäivä. Vatsa täynnä lounasbuffetin jäljiltä. Muuten täydellistä, mutta naapurin remontti yläkerrassa senkun jatkuu. Alan epäillä, että näinköhän se valmiiksi tuleekaan.
Lomaviikko on lopuillaan. Tarkoitus oli suunnata maalle rentoutumaan heti viikon alussa ja jatkaa siitä sitten Haminaan ja Kotkaan. Juuri ennen lomaa kissan kilpirauhaslääkitystä oli nostettu reippaasti, minkä seurauksena kissa alkoi voida pahoin. Oksennuksia lattialta pestessä lomafiilis oli totta totisesti huipussaan. Lomareissu vaihtui päivämatkoihin. Ensin ajettiin anoppilaan Kerimäelle, sitten Kuopioon.
Kerimäellä oli kesä. Anopin kukkapenkit loistivat kilpaa. Harmi, etten muistanut pakata kameraa matkaan. Anoppilan rannassa tunsin rentoutuvani ensimmäistä kertaa koko lomalla. Istahdin veden tuntumassa olevaan kanoottiin ja katselin, miten vaahtopäiset aallot puskivat rantaa kohti. Nautin nähdessäni koivunoksien varjojen hivelevän rannan kiviä ja tuulenpuuskan taivuttavan rannan heiniä.
Anopin leipoma uunilämmin mustikkapiirakka kruunasi kyläreissun. Illan päätteeksi kylvettiin apen lämmittämässä puusaunassa ja käytiin uimassa. Se olikin ensimmäinen uintireissuni tänä kesänä. Jaakon heittämästä kylmästä kivestä huolimatta veden lämpötila oli +22 astetta. Kotiin ajeltiin pellosta kaivettujen perunoiden, kantarellien (mies kävi veljensä kanssa sienessä) sekä mustikoiden kera.
Kuopion reissupäivänä satoi kaatamalla vettä. Päätimme, että ajamme suoraan Matkukseen ja pysymme visusti siellä kauppoja kierrellen. Kaikenlaisia pieniä ja hyödyllisiä ostoja tarttui mukaan, kuten sampoota ja uusi hiusharja. Ikeasta löysin juuri täydellisen valosarjan pimeitä syysiltoja ajatellen. Hurjaa, miten syksy on alkanut hiipiä jo ajatuksiin. On kuitenkin onni, että kesää on vielä jäljellä. Olen puskenut viime aikoina niin paljon lisätöitä, etten ole oikein tajunnut nauttia kesästä. Ensi viikolla lämpenee taas sääkin, sitten kesäriennot kutsuvat minua. En tiedä vielä yhtään minne suuntaan, aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti