Inspiroivan kodin jälkeen omat nurkat näyttävät, noh, omilta nurkilta. Lottovoittoa odotellessa haaveet kuitenkin elävät ja voivat hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä. Miljoonia odotellessa tein kotona muutaman pienen sisustusmuutoksen arkea ilahduttamaan.
Aloitin tyhjentämällä keittiötasot ja karsimalla turhat tavarat hiiteen. Puoliso oli esimerkiksi hamstrannut tarjottimen päälle oliiviöljyn lisäksi kolme muuta öljypulloa. Kukapa sitä nyt ei tarvitsisi jatkuvasti kurpitsansiemen-, saksanpähkinä- ja tryffeliöljyä? Kaikissa toki päiväys oli jo mennyt vuosia sitten. Pöytätasoille pääsi pienkodinkoneiden lisäksi harvat ja valitut. Tässä asetelmassa vedenkeitin, suola- ja pippurimyllyt, marmorinen mortteli sekä viime syksynä kirpparilta bongattu Mariskooli.
Sipulikulho väreineen jäi vahvasti mieleeni. Sen toteutuksen keksin helposti, kun muistin yhtäkkiä isoisältä perimäni Kupittaan Saven burgurdin punaisen kulhon. Siinä on kaunis rottinkikahvakin. Kaivoin sen eteisen arkusta keittiöön esille. Valkosipulit ja inkiväärijuurakot näyttävät siinä kauniilta. Olisinpa tajunnut jo aiemmin.
Inspiroivan kodin keittiön lämmin väriskaala teki minuun vaikutuksen. Mietin, miten toisin sitä tunnelmaa enemmän omaan keittiöön. Meillä on puinen työtaso, muttei juuri muuta. Onneksi kaapissa oli käsipyyhkeitä, joissa on ruskeita kuviointeja. Otin myös käyttöön väreihin sopivia astioita, kuten isoisältä perityn Finelin kahvipannun sekä aikoinaan kirppikseltä löytämäni Finelin puukahvaisen kasarin. Se onkin juuri passeli näin kesäiseen aikaan voikastikkeen pyöräyttämiseen uusille perunoille.
Lastuinen seinäkori kierteli ensin, mutta päätyi säilömään pientä tavaraa eteiseen. Inspiroivan kodin hellan päällä näkemäni savinen suolakippo tasoineen oli kerrassaan hellyttävä. Omia savikokeiluja odotellessa löysin sormisuolalle pilkkusavisen simpukkakulhon. Nyt suolaa on aina käden ulottuvilla keittiön ikkunalaudalla.
Hankin toista kiloa savea. Olen aloittanut kokeilut työstää jotain omaa. Myönnän, on kivaa sotkea käsiä saveen. Katsotaan, seuraako siitä koskaan jatkopostauksia.
2 kommenttia:
Mä niin näen sen kaiken, mistä kirjoitat! Sellainen keittiön tasojen raivaus olis niin kaivattua meilläkin (kun mies hilloaa siellä kaiken maailman porakoneita ym) mutta ihana lukea sun raivauksesta! Tommonen samanlainen kupittaan vati oli äitilläkin, tosin turkoosina. En ole ihan varma onko se mulla kaapissa vai siskolla… pitääkin kaivaa esiin jos se on mulla! Mä dyykkasin joskus Treen keskustan taloyhtiön roskiksesta Fineliä 😳 ja onhan ne upeaa muotoilua! Mitä tulee öljypulloihin, niin niille käy juuri noin, että niistä käytät ehkä desin ja loput neljä desiä mätänee pöydällä sit 20 vuotta 🙈 Noi linnut on kauniita! Ja kertsujuttuja vasta odotankin kiinnostuksella!! 😍
Raivausta apinan raivolla 😁 Jonkun nurkan saa valmiiksi, kohta toinen jo odottaa. No mut, onhan tässä aikaa vapaapäivinä puuhata. Onneksi meillä ei sentään ole porakoneita!
Fineliä roskiksesta. Apua. Taidan pyörtyä 😵💫
Katsotaan nyt, tuleeko kertsuista yhtään mitään...
Lähetä kommentti