Lempeällä lammella

 

Tällaisen abstraktin taideprintin minä taannoin kotiutin. Työn nimi on Lempeällä lammella ja sen on taiteillut Riika Anundi vuonna 2022. Pääosassa ovat persikkaiset sävyt. Muina väreinä on valkoista, vaaleansinistä, tummaa sinistä, vihreää ja ripaus burgundin punaista. Minun työni on neljäs kolmestakymmenestä. 

Riika Anundilla oli paljon kiinnostavia töitä eri alustoilla. Harmitti, että kaikki suurimmat suosikkini olivat myytyjä. Tykästyin kuitenkin tähän - ja tykästyn koko ajan enemmän. Teoksen värimaailma tulee toimimaan hienosti olohuoneessa. Tänään kävin kehysostoksilla. Nyt vaan pitäisi ripustaa teos tuohon kaapin yläpuolelle. 

Muutenkin minulla oli tänään varsin tuottelias vapaapäivä. Kehysostoksilta tultuani puuhailin myös saven kanssa ja tein suunnitelmia (sekä yhden varauksen) elokuun kesälomaviikolle. On mukavaa, että tulevaisuudessa häämöttää jotain odottamisen arvoista. Sen ajatuksen innoittamana arkiset askareet lentävät kuin siivillä.

Kippis kesälle

 

Käytiin minilomalla Kerimäellä. Lähdettiin ajamaan maalle heti aamulla minun yövuoroni päätteeksi ja viivyttiin reilun vuorokauden verran. Maalla käytiin uimassa, maattiin pumpulipeiton päällä nurmikolla pilviä katsellen (tosi rentouttavaa muuten) ja vietettiin pitkästä aikaa yhteistä vapaapäivää puolisoiden kesken. Appivanhemmat olivat reissussa, joten saimme vallata ihan kahdestaan koko tontin.

Valokuviin keräsin mielimaisemiani sieltä ja täältä. On kylänäkymiä, anoppilan pihan kukkaloistoa, vehreää metsäpolkua matkalla rantaan ja pihasaunan ikkuna, jonka ikivanhassa valoverhossa läikehtii syreenipuskan läpi siivilöityvä valo.

Grilliä lämmitettiin kuumaksi tälläkin reissulla. Herkuteltiin myös mutakakulla ja vaniljajäätelöllä. Tämä oli minun juhannukseni. Eipähän enää harmita tipan vertaa, että keskikesän juhla jää minun kohdaltani väliin. Olen osani saanut.

Täytyy myöntää, että on ihanaa olla kotona. Mies lähtee huomenna aamuvuoroon. Minä aion ottaa omilla vapaillani levon kannalta ja nukkua ainakin yövuorojen jälkeiset univelat pois. Maalla en meinannut malttaa pysyä petissä millään. Etenkin, kun kelitkin olivat niin hienot. Aurinko ja lämpö totisesti hellivät meitä reissussa.

Kesän tuntua

 

Onkohan minulla silmissä vikaa, kun onnistun lukemaan edellisen postauksen otsikon Tyylivarkaissa muodossa Tyllivarkaissa? Täytyy myöntää, että se olisikin kerrassaan mainio otsikko. Ehkäpä käytän sitä vielä jossain postauksessa.

En ole ehtinyt missään välissä ajattelemaan syksyisten tyynyliinojen vaihtamista keväisiin. Saatikka sitten kesäisiin. Eikä minun näköjään tarvitsekaan. Olohuoneen värikartan perusteella sain idean mustasilmäsusannan hankkimisesta parvekkeen kesäkukaksi. Sisustuksen oranssiset sävyt yltävät näin olohuoneen jatkona olevalle parvekkeelle. Piti vielä kaivaa myöhemmin illalla kamera kaapista esille. Riippuva kasvi luo hienoja pehmeitä varjoja olohuoneen seinälle ilta-auringon säteistä.

Puolison ja minun vapaapäivät menevät koko ajan täysin ristiin. Kun toisen vapaat alkavat, niin toinen palaa takaisin sorvin ääreen. Omina vapaapäivinäni olen aloitellut kodin suursiivousta, järjestellyt kaappeja, kerännyt askelia, mätkinyt savea ja selannut kasapäin taidetta. Yksi taideprintti ilahdutti siinä määrin, että se lähti pitkän harkinnan jälkeen tilaukseen. Sen pehmeän pastellinen värimaailma tulee tuomaan minulle vielä runsaasti iloa tulevan marraskuun räntäsateissa. Uskon vakaasti näin. Juliste on jo haettavissa. Se tuli niin nopeasti, etten ehtinyt edes ajatella kehysten hankkimista.

Juhannus on melkein nurkan takana. Spekulaatiot keskikesän säästä kiihtyvät. Minun ei tarvitse osallistua näihin pohdintoihin. Olen tiiviisti töissä juhlallisuuksien ajan. Tänäkin vuonna. Yövalvomiseksi menee, mutta onpahan sentään valoisat kesäyöt luvassa.

Nyt hörppään kahvini loppuun ja suuntaan kaupungille paketin hakuun. Ehkä pistäydyn myös torilla. Tekisi mieli ostaa uusia perunoita ja puntti tilliä. Koitan nauttia tänään kauniista kesäpäivästä. Muuten koko viikonloppu sujahtaakin yövuoroissa.

Tyylivarkaissa

 

Inspiroivan kodin jälkeen omat nurkat näyttävät, noh, omilta nurkilta. Lottovoittoa odotellessa haaveet kuitenkin elävät ja voivat hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä. Miljoonia odotellessa tein kotona muutaman pienen sisustusmuutoksen arkea ilahduttamaan. 

Aloitin tyhjentämällä keittiötasot ja karsimalla turhat tavarat hiiteen. Puoliso oli esimerkiksi hamstrannut tarjottimen päälle oliiviöljyn lisäksi kolme muuta öljypulloa. Kukapa sitä nyt ei tarvitsisi jatkuvasti kurpitsansiemen-, saksanpähkinä- ja tryffeliöljyä? Kaikissa toki päiväys oli jo mennyt vuosia sitten. Pöytätasoille pääsi pienkodinkoneiden lisäksi harvat ja valitut. Tässä asetelmassa vedenkeitin, suola- ja pippurimyllyt, marmorinen mortteli sekä viime syksynä kirpparilta bongattu Mariskooli.

Sipulikulho väreineen jäi vahvasti mieleeni. Sen toteutuksen keksin helposti, kun muistin yhtäkkiä isoisältä perimäni Kupittaan Saven burgurdin punaisen kulhon. Siinä on kaunis rottinkikahvakin. Kaivoin sen eteisen arkusta keittiöön esille. Valkosipulit ja inkiväärijuurakot näyttävät siinä kauniilta. Olisinpa tajunnut jo aiemmin.

Inspiroivan kodin keittiön lämmin väriskaala teki minuun vaikutuksen. Mietin, miten toisin sitä tunnelmaa enemmän omaan keittiöön. Meillä on puinen työtaso, muttei juuri muuta. Onneksi kaapissa oli käsipyyhkeitä, joissa on ruskeita kuviointeja. Otin myös käyttöön väreihin sopivia astioita, kuten isoisältä perityn Finelin kahvipannun sekä aikoinaan kirppikseltä löytämäni Finelin puukahvaisen kasarin. Se onkin juuri passeli näin kesäiseen aikaan voikastikkeen pyöräyttämiseen uusille perunoille.

Lastuinen seinäkori kierteli ensin, mutta päätyi säilömään pientä tavaraa eteiseen. Inspiroivan kodin hellan päällä näkemäni savinen suolakippo tasoineen oli kerrassaan hellyttävä. Omia savikokeiluja odotellessa löysin sormisuolalle pilkkusavisen simpukkakulhon. Nyt suolaa on aina käden ulottuvilla keittiön ikkunalaudalla. 

Hankin toista kiloa savea. Olen aloittanut kokeilut työstää jotain omaa. Myönnän, on kivaa sotkea käsiä saveen. Katsotaan, seuraako siitä koskaan jatkopostauksia.

Inspiroiva koti, osa 2

Maanläheisiä sävyjä löytyi olohuoneesta ja eteisestä, mutta pääasiassa niitä oli keittiössä. Kaapistot, astiat ja kodin pienet yksityiskohdat toivat keittiöön lämpöä ja miellyttivät silmää. Jopa keramiikkakupissa majailevat sipulit sopivat väreihin. 

Tuosta saksia säilövästä tuohisesta ns. kampakorista olin pienesti kateellinen. Kerrassaan kaunis ja käytännöllinen tuote. Oliiviöljypullo on myös mainio. Eipä ole tullut aiemmin mieleenkään, että oliiviöljyn voisi säilyttää noin kauniisti. Sisustussormiani alkoi syyhyttää kotiuduttuani - ja monta mukavaa sisustusideaa aion napata tuolta meille. Palailen niihin vielä jossain postauksessa.

Kodin yläkerrassa sijaitsivat pellavaverholla jaetut makuutilat ja kylpyhuone. Niistäkin olisin muutaman mukavan yksityiskohdan tallentanut, mutta siellä katon alla oli sen verran hämyisää, että jätin väliin. Etenkin lähtöpäivä oli surullisen pimeä, kun satoi kaatamalla vettä. Lisäpäivä tai pari olisi ollut paikallaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että pääsin tuon kodin kokemaan. Olihan tuo nyt melkoinen elämys.

Mattokuvassa Toiveen vihreä frillahelmainen mekko. Halusin ikuistaa mukaan myös äidin neulomat harmaat villasukat. Viimeiset lajissaan. Raskin käyttää noita harvoin.

Inspiroiva koti, osa 1

 

Tässäpä yhden yön kotimme Riian matkan jälkeen. Ja millainen koti. Kuin Peppi Pitkätossun huvikumpu, joka sijaitsi vehreällä tontilla. Etupihalla kasvoi mm. syreeneitä ja tulppaaneja. Eteiseen noustiin vaaleansinisiä portaita pitkin. Sama linja jatkui sisällä. Lautalattiat ja yläkertaan nousevat narisevat portaat olivat myös vaaleansinisiksi maalatut. Silmäkarkkia kodissa oli paljon. Tarjolla oli uutta ja vanhaa, taidetta, designia, värikylläisyyttä sekä persoonallista keramiikkaa.

Kotikutoisen oloinen keramiikka oli suloista. Etenkin tuo pieni suolakippo ja alusta sen alla. Tuli hinku päästä itsekin upottamaan kätensä saveen ja muotoilemaan jotain. Tykästyin myös ruokapöydän päällä olevaan Hayn tummansiniseen valaisimeen. Leikkisä valaisin tuo mieleen 1970-luvun valaisimet. Samanoloista muotokieltä edustava valaisin meillä oli puolison ja minun ensimmäisessä yhteisessä vuokrakodissa. Valaisin oli vuokraajan omaisuutta, joten muutossa tiemme sen kanssa erosivat.

Sininen väri sisustuksessa on ollut minulle vaikea. Lapsuudenkodista muutettuani minulla oli lähes kaikki sinistä. Aina siihen saakka, kun kyllästyin täysin. Tuon asunnon myötä silmäni avautuivat. Sininen väri voikin näyttää tuoreelta ja kiinnostavalta. Nyt mietin jopa, miten lisäisin kotiini hieman sinistä. Yksi sininen koristetyyny minulta löytyy ja juliste, jossa on tummansinistä. Kirpputorille pitäisi kai suunnata.

Tuo boheemi kuivakukkakimppu on mielestäni hieno. Kirjahyllystä löytyi levysoitin, mutten uskaltanut siihen koskea. Tyydyin vain ihailemaan kauempaa.