Hakaniemen helmi

 

Rennompi kesälomaelämä pääsi siis viimein alkamaan. Flunssaoireet haihtuivat muille maille ja me ajelimme puolison kanssa Helsinkiin. Majoituimme siellä Oxygenolin taloon aivan Hakaniemen kauppahallin kupeeseen, meren äärelle. Rakennus on viralliselta nimeltään Arenan talo ja sen suunnitteli arkkitehti Lars Sonck 1920-luvulla. Kiinnostuneille ja uteliaille talon historiasta löytyy lisätietoja täältä. 

Remontoitu asunto oli koristeltu näyttävin maalauksin, kultaisin yksityiskohdin sekä kattokruunuin. Simpukka-aihe kulki myös asunnon sisustuksessa. Eteisessä oli simpukkapeili ja sen alla simpukan muotoinen kulho avaimia varten. Makuuhuoneessa taas oli suloiset simpukkalampetit. Olohuoneen kaksiosaisen maalauksen jujuna oli niin ikään simpukka. Asunto oli ihastuttava kaikin puolin. Itsestä vain tuntui, ettei se ollut koskaan kovin valoisa. Auringonvaloa olisin siis nurkkiini kaivannut.

Hakaniemestä käsin suihkittiin menoissa, kuten Roihuvuoren kirsikkapuiston hanamissa, luontokierroksilla ja museoissa. Kätevähän tuosta oli lähteä, kun metro oli vieressä.

Porvoon peruunnuttua päädyin etsimään Helsingistä myös toisen majoituksen. Minun Porvooni löytyi lopulta Ullanlinnasta. Aamukahvit pääsin juomaan paljain varpain oman sisäänkäynnin edessä olevan pienen terassipöydän ääressä. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja linnut lauloivat. Toteutunut unelma. Tähän leikkisään ja värikkääseen asuntoon palataan vielä. Tykästyin erityisesti siihen, miten kauniisti auringonvalo kiersi päivän aikana sisällä. Se sai minut ihastumaan asuntoon yhä enemmän.

Kesäloma kiitää vauhdilla, puolet lomasta on jo takana. Mukavia juttuja on onneksi vielä edessäpäin, joten en aio pysähtyä paikalleni - ja jäädä kotinurkkiin pölyttymään.