Raskaan työviikon jälkeen vietän tässä ykkösvapaata rennosti. Lepuutan koipiani ja mieltä, että jaksan jatkaa talvilomaan saakka. Siellä se loppuviikosta häämöttää. Sen verran piipahdin aiemmin kaupungilla, että hain sushia ja pienen pullon skumppaa. On vasta iltavuoroon meno, joten aion nautiskella vähän.
Kameran kanssa en ole sattuneesta syystä ennättänyt pyörähtelemään, joten kaivelin kuvituskuvat muistojen uumenista. Nämä ovat vuosien 2015 - 2016 valokuvia Parikkalasta. Asuin silloin siellä Mokoman kanssa puolisen vuotta työkuvioiden takia. Puolison kanssa treffailtiin aina yhteisillä vapailla. Yleensä Parikkalassa, ettei meidän tarvinnut lähteä kissun kanssa julkiseen liikenteeseen matkailemaan.
Muistan muuttaneeni Parikkalaan marraskuun harmaudessa. Mieli oli aika apea, vaikka uudessa työpaikassa aloittaminen innostavalta tuntuikin. Järvimaisemat veivät heti ensinäkemältä sydämeni. Rantaraittia pitkin kuljin töihin ja rantoja koluten vietin kaiken vapaa-aikani. Jopa työpaikan ikkunasta saatoin toisinaan katsella valkopäisten aaltojen liikehdintää. Kuvien joukossa on otos äitini kissasta, joka kävi luonani kerran kyläilemässä. Mokoma ei moisesta yli-innokkaasta vieraasta ilahtunut yhtään, vaan pujahti heti peiton alle maate. Sieltä se sitten ilmaantui, kun vieraat olivat jo kotimatkalle lähteneet.
Muutin Parikkalaan patjan, peiton ja tyynyn kanssa. Työsopimus oli alunperin vain vuoden loppuun. Siihen kun päästiin, niin minulle tarjottiin jatkosopimusta kesäkuun alkuun. Silloin päätin satsata hieman sisustukseen. Sain anoppilasta tummanvihreän vuodesohvan lainaan, mikä oli melkoista luksusta. Hankin olohuoneeseen valkoisen Anno-villamaton ja Kartellin Componibili-säilytyskalusteen, jonka päälle sain laitettua pöytälampun. Näin mukavasti elelin kesään. Silloin sain työtä omalta paikkakunnalta ja pääsin muutamaan kotiin. Ihan hyvä niin. Ties vaikka eläisimme kahta paikkakuntaa vieläkin.
Tällaisia menneisyysmuisteloita tarjolla tänään, ensi kerralla on sitten luvassa jotain ihan muuta. Parikkalan ohi olen ajanut näiden vuosien aikana tasan yhden kerran, mutta haaveena on vielä päästä katsastamaan ja koluamaan tutut rantamaisemat. Jospa vaikka tänä kesänä tulisi lähdettyä.
1 kommentti:
Kauniita kuvia! 😍
Pääsen sun fiilikseen kun muutit työn perässä. Minä olin joskus töissä Lahdessa kuukauden. Asuin pomon omakotitalon yläkerrassa kimppakämpässä työkaverin kanssa. Onneksi oli kesä! Muuten olisin ankeutunut täysin. Työ oli huippukiinnostavaa, mutta perhettä oli ikävä. Pyöräilin pitkin kaupunkia kirppiksille ja kolusin hautausmaita. 😊
Lähetä kommentti