Uusia alkuja

Blogini päättyi viime syksynä jonkin sortin uupumukseen. Tunsin, ettei minulla ollut enää kerrassaan mitään annettavaa. Hautasin kameran kaappiin mekkopinon alimmaiseksi, lahjoitin läppärivanhuksen hyväntekeväisyyteen ja unohdin blogimaailman tyystin. Nyt olen miettinyt paluuta, uutta alkua ilman paineita. Estetiikka viehättää minua edelleen ja tallennan yhä kauneutta talteen. Olen teettänyt viime aikoina vanhoja valokuviani kirjoiksi. Muistokirjojen ääreen on ollut suorastaan ilo käpertyä.

Tunnen jo kevään. On kuin heräisin hiljalleen pitkästä, syvästä talviunesta. Syksystä tuli huomattavasti kuormittavampi kuin olisin voinut kuvitellakaan. Töissä tapahtui stressaavia asioita, jotka koettelivat koko työyhteisön jaksamista. Naputtelin mielessäni irtisanoutumiskirjettä harva se päivä, mutta ei minulla ollut jaksamista tarttua toimeen. Jos jotain hyvää, niin hitsauduimme työporukkana tiiviimmin yhteen. Puhkuimme ja puhalsimme yhteen hiileen auttaen toinen toistamme. Käänne parempaan tuli joulun tienoilla ja työelämä lähti taas rullaamaan painollaan. Enää töihin lähteminen ei ahdista. 

Joulun vietin tällä kertaa yövuoroissa valvoen. Puoliso nautti sukujoulusta maaseudulla, kun minä huiskasin menemään töissä. Yövuorojen välissä ostin itselleni ja puolisolleni joululahjaksi matkaliput Helsinkiin. Yllätin puolison. Olin löytänyt Airbnb-sivuilta sympaattisen yksiön Kampista. Ihastuin kovasti sen kimaltavaan kattokruunuun, vanhoihin komeroihin, puisiin lattioihin ja valtavaan erkkeri-ikkunaan. 

Suuntasimme talviseen Helsinkiin heti vuodenvaihteen jälkeen nauttimaan ulkoilusta ja Ateneumin loistavasta Gothic Modern-taidenäyttelystä. Valitsemani majapaikka oli tosiaan pieni ja söpö. Aina kylpyhuonetta myöten. Pienempää en ole kuunaan nähnyt - enkä toivottavasti tule koskaan näkemäänkään. Suihkuun ahtautuminen kävi nimittäin suorastaan työstä.