Vihkiryijy

 

Suloinen illan viileys ja laskevan auringon pehmeät säteet keijunmekon lehdissä houkuttelivat minut läppärin kanssa parvekkeelle naputtelemaan. Hämmentävän vähälle käytölle tämä parveke on tänäkin kesänä jäänyt. Istun tässä nimittäin nyt ensimmäistä kertaa. Syynä saattaa olla EcoFurnin tuoli, joka on matala ja kova. Tämä oli näppärä rivitalokotimme terassilla, mutta täällä parvekkeella toimisi paremmin joku tuhdisti pehmustettu riippukeinu. Noh, nappaan aamulla tyynyn aamukahviseuraksi. Josko se nostaisi nenänpäätäkin hieman korkeammalle. Näkisi muutakin kuin tuulessa liehuvat koivunoksat ja taivaan.

Mansikkaiset kesälakanat lensivät tänään pyykkikoriin. Pehmeämmät värit ovat ruvenneet miellyttämään silmääni ja olen noukkinut sitä sävymaailmaa myös kuviin. Anoppi oli viemässä yli 50 vuotta vanhaa vihkiryijyään kirpputorille myyntiin. Minä lupasin korjata sen parempaan talteen. Kivasti näyttää passaavan meidän kotiin, vaikkei sillä vielä paikkaa olekaan. Kuvissa myös olohuoneen uusi valaisin. Olin miettinyt jo pidempään valaistusta uuteen uskoon. Valaisimien paikkoja vaihtelemalla pääsimme viimein mieluisaan lopputulokseen. Nyt kirkkainta valoa antavat valaisimet ovat siellä, missä valoa eniten tarvitaan. En voisi olla tyytyväisempi. Lähestyvä syksy ei pelota, kyllä meillä valoa piisaa.

Turnajaiskestävyyteni on huipussaan. Tai veljen lasten suurin vouhotusinto on hiipumassa. Vedin parin päivän aikana läpi Visulahden, elämyspuiston, ties miten monta leikkikenttää ja kirpputorikierroksen, enkä edes kaatunut sänkyyn, kun veljen auto starttasi kohti pohjoista. Muuten viime viikko menikin lähinnä hengaillessa. Luin hömppää, täytin sanaristikoita ja puuhastelin kotona. Sen verran pistäydyin yhtenä päivänä kaupungilla, että löysin alennusmyynnistä itselleni uuden pellavamekon loppukesälle.

Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Vaikka olen välillä pyöritellyt peukaloitani, niin onhan tämä ollut rentouttavaa. Yksi pieni reissu tälle kesälle on vielä luvassa, sitten aiomme jämähtää kotinurkkiin syksyä fiilistelemään. Puoliso palaa syyskuun alussa koulunpenkille luentojen pariin ja yhteisestä vapaa-ajasta tulee taas harvinaista herkkua. Itse aion palata uimahalliharrastukseni pariin, jahka halli avautuu.