Oma maa mansikka

 

Vapaapäivieni aikana työpaikalla oli sattunut välikohtaus, joka on kasvattanut väkivallan uhkaa työpaikalla. Yhtäkkiä huomaan, että kesäloma tuntuu olevan kovin kaukana. Samaan aikaan hyvässä hoitotasapainossa oleva astma on alkanut oireilemaan. Selkäkin on menossa huonompaan suuntaan. Minun on hetkittäin vaikeaa päästä istualtani ylös. Etenkin aamuisin. Elämä on siis yhtä juhlaa nyt.

Kauppareissulla ostoskoriini tarttui Marimekon Mansikkavuoret-pussilakana. En ole suuri punaisen värin ystävä, joten olin pohdiskellut jo vuosia suhdettani kuosiin. Lopulta päätin hankkia yhden kesälakanan itselleni ja/tai vieraslakanaksi. Kyllähän sitä nyt kerran tai pari kesässä voi väri-ilotella kunnolla, eikös? On myönnettävä, että olen suorastaan ihastunut kuosiin. Punainen piristysruiske toimii hienosti.

Olen pohtinut viime aikoina odotuksiani tulevan kesäloman suhteen. Eniten odotan kiireettömyyttä. Sellaista elämää, joka lähtee hitaansorttisesti liikkeelle kahvipapujen jauhamisesta ja etenee ties mihin jännittävään ikinä. Tulen nauttimaan myös siitä, ettei puhelimeen kilahtele yhtenään työvuorotarjouksia ja työpyyntöjä. On suorastaan kutkuttavan ihana ajatus, ettei kukaan odota minulta mitään.

Pensasmustikat ovat suosikkejani juuri nyt. Jokunen rasia tarjouksesta ja yhtäkkiä olen addiktoitunut. Rahkaa, pari kourallista pensasmustikoita ja loraus maapähkinävoita. Voisin elää niillä kesän.