maanantai 15. marraskuuta 2021

Mainio maanantai

 







Ruskeiden sävyjen voittokulku jatkuu edelleen. Anoppi lähetti minulle eilen miehen mukana uudet villasukat. Luonnonvalkoisella pohjalla on turpeen sävyisiä lehtiä ja kukkakuvioita. Olin alunperin ajatellut turpeen tilalle tähkänkeltaista, mutta sellaista ei anoppilan lähikaupasta löytynyt. Nyt olen tyytyväinen. Turvehan on juuri hyvä väri. Kaiken lisäksi se passaa hienosti olohuoneen värimaailmaan.

Eilen illalla olin aivan poikki. Kolme peräkkäistä aamuvuoroa veti aika väsyksiin. Yksi aamu menee, vielä kaksikin. Kolmea aamua en edes muista aiemmin tehneeni. Onneksi tänään olen saanut nukkua univelat pois ja nauttia lähtemättömyyden tunnelmasta. Olen hengaillut uusissa (lämpimissä) villasukissa, juonut mukitolkulla suklaakahvia kynttelikön valossa ja ollut vain. Yhden päivän vapaalla ei parane liikoja hötkyillä. Aurinkokin on pilkahdellut välillä. Minulla on ollut kerrassaan mainio maanantai.

Talvikin käväisi täällä viime postauksen jälkeen. Yhtenä iltana satoi taivaan täydeltä lunta ja maa sekä puut olivat valkoisia. Muistan kuinka hienolta lumihiutaleiden pyrähtely näytti katuvalojen loisteessa, kun kävelin pientaloalueella. Tuli jouluinen mieli. Jo samana iltana lumi muuttui vedeksi ja aamuun mennessä talvi oli jo poissa. Koko ilta lumisateineen tuntuu näin jälkikäteen kauniilta unelta. 

Kissamme elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Makuuhuoneen ikkunalauta toimittaa sen talviasunnon virkaa. Lämpöpatterin päällä tunnelma on lähes trooppinen. Ainakin minun makuuni. Ikkunaverhon takaa näkyy satunnaisesti tassu, häntä tai nenänpää. Ilman näitä vilahduksia tätä ei arvaisi kissakodiksi.

2 kommenttia:

Pashmina kirjoitti...

Hei pitkästä aikaa kommenttikentän muodossa!
Ihanat sävyt sukissa, minä tilasin keltaiset sukat ja äiti oli löytänyt ihanaa okrankeltaista. Piristävät, kun joku marraskuun väsymys meinaa painaa päälle.

Ihanaa uutta viikoa!

Mannaryyni kirjoitti...

Hei ja tervetuloa, onpa kivaa nähdä sinua täällä. Minä suorastaan järkytyin kommentista. Eihän näitä tänne yleensä ilmaannu :D Villasukat ovat yksi parhaista asioista elämässä. Harmittaa, ettei itsellä ole taitoja niitä väkertää. Edesmennyt äitini oli taitava juuri tällaisessa, mutta onneksi on vielä olemassa anoppi, jolla kykyjä ja intoa riittää.

Kiitos samoin ja suuresti voimia marraskuun pimeyteen. Me selviämme tästä!