Mietiskelin suhdettani sisustamiseen. Sisustaminen on ollut aina kiehtovaa, mutta korona-ajan alettua annoin sen lähes lähteä lapasesta. Olimme muuttaneet puoli vuotta aiemmin lähiöstä kaupunkiin palveluiden äärelle. Yhtäkkiä palvelut olivat poissa ja ihmiset ympärillä tuntuivat sulkeutuvan koteihinsa. Oma työni sosiaali- ja terveysalalla muuttui entistä kuormittavammaksi. Vapaa-ajallani sisustin turvallista pesää, johon saattoin vetäytyä toipumaan raskaasta työstä. Arkeni on helpottunut valtavasti niistä ajoista, mutta kotihiirenä nautin edelleen kauniista asioista ympärilläni. Iloa tuottavat esimerkiksi juuri vaihdetut lempilakanat ja suosikkisarjan astiasetti.
Isäni kuolemasta tulee ensi keväänä kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Isä sai ensimmäisen infarktinsa 31-vuotiaana ja sairasti siitä lähtien. Minä olin pieni silloin. Näin jo teininä ensimmäiset unet isän kuolemasta. Pelkäsin alitajuisesti menetystä. Kuoleman jälkeen näin paljon unia, joissa isä olikin saatu elvytettyä sydänkohtauksesta. Nyt pitkästä aikaa näin unen, jossa isä olikin selvinnyt ja toipunut. Halasin häntä tiukasti ja pitkään, koska tiesin, että tulen menettämään hänet pian uudestaan.
Menin tänään työpaikalle kaupan kautta ja pysähdyin sisällä kuin seinään. Joulutähtien rivi pönötti vastassa. En halunnut edes katsoa sinne päin. Nytkö se aika jo alkaa?
En ollut katsellut työvuorolistoja ihan loppuun saakka. Hoksasin vasta eilen, että minulla on alkamassa peräti seitsemän päivän vapaat. Kokonainen viikko. Tämähän on kuin syysloma, jota en ole ymmärtänyt koskaan pyytää. Ilahduin suuresti.
4 kommenttia:
Mulla on vähän sama kokemus äitin kanssa; olin lapsi kun hän ensimmäisen kerran meni lääkäriin sydänoireitten takia. Pelkäsin paljon, että miten hän jaksaa. Lopulta milleniumin kynnyksellä tehtiin ohitusleikkaus ja äiti jaksoi vielä 16 vuotta parempikuntoisena. Äitin kuoleman jälkeen näin unen, että hän oli palannut elämään ja minä olin hänelle tosi vihainen, että ’normaalisti ihmiset menettää läheisensä kerran, mutta mä joudun menettämään sut nyt KAKSI kertaa!!’ 😄
Korona toi monia uusia puolia asioihin, joista kotoilu ja etätyöt oli parhaimpia. Minäkin olen kotihiiri ja tykkään hissutella ja laitella kotona jotain pieniä juttuja, vaikka hankintoja en juurikaan enää halua tehdä. (Oma vika, kerännyt liikaa jo valmiiksi!)
Ihana syysloma sulla! 💜
Voi vitsi, aika hurja reaktio 😂👌 Mitäs äiti siihen?
Olin muuten kateellinen kaikille muille kotoilusta ja etätyöstä. Oi, onneksi aikaa on kulunut ja koronamuistot ovat hautautuneet syvälle sisimpään...
Sydämelliset kiitokset Thilda! ❤️
Äiti vain katsoi, että ’jaa…’ 😂 Hulluja unia! Olin kyllä ihan poissa tolaltani, että olen jo kerran surrut ihan hulluna, sitten hän tulee takaisin ja joudun siihen suruun toisen kerran joku päivä. 😬
Hulluja unia totisesti 😂
Lähetä kommentti