Jungmannin kortteli

 

Halusimme jatkaa Helsingin vierailua lisäyön verran. Bob W tarjosi kaksiota Katajanokalta Jungmannin talosta hyvään hintaan, niinpä päädyimme sinne. Olen ollut Bob W:n asiakkaana sen verran pitkään, että tarjolla oli myös aikainen sisäänkirjautuminen ja myöhäinen uloskirjautuminen, mikä oli plussaa.

Jungmannin talo rakennettiin Katajanokan Kruunuvuorenkadulle vuonna 1907. Alunperin se toimi makasiinina. Rakennus oli pitkään tyhjillään, kunnes se remontoitiin täysin vuonna 2022. Korttelista löytyy huoneistohotellin lisäksi mm. lähikauppa, kampaamo, sushiravintola, pizzeria, kahvila ja Alko. Raitiovaunupysäkki on talon edessä. Meillä oli siis kaikki, mitä yhden yön majoittumiseen tarvittiin. 

Valokuviin kokosin kauneimpia paloja Jungmannin talosta ja hotellihuoneesta. Pääkuvan ikkunasta portaisiin laskeutuva ristikkovalo pysäytti minut kuin seinään. Kerrassaan kaunista. Käytävät ja rappuset miellyttivät myös silmää. Nautin kovin hiljaisuudesta paksujen seinien sisällä. En häiriintynyt edes raitiovaunuista, jotka kolistelivat talon ohi. Vanha, punatiilinen seinä oli myös tunnelmallinen.

Airbnb-majoituksista olen pitänyt, koska on ollut hauskaa jalkautua paikallisten joukkoon. Nyt huomaan, että intoni niihin on laskemassa. Airbnb-kohteissa on lähtiessä aina jotain puuhasteltavaa:  Roskien viemistä, astioiden tiskausta ja paikkojen järjestelyä. Tuolta lähtiessäni en puuhastellut mitään, nappasin vain matkatavarani ja vedin oven kiinni perässäni. Kuinka rentouttavaa se olikaan. Yksi Airbnb-majoitus meillä on kesälle tulossa. Ehkäpä jatkossa on sitten luvassa enemmän hotellielämyksiä.

Ahdistelin viime postauksessa tiukan oloista työputkea. Pari ensimmäistä työpäivää meni jo mukavasti soljuen. Tänään aion nauttia rennosti ykkösvapaasta. Toivon, että mukavasti soljuva liike jatkuu aina seuraavaan viikkoon saakka. Ainoa musta pilvi mielessäni on eräs työvuoro, jossa on minä ja tyhjä viiva. Voin kyllä tehdä kahden ihmisen edestä töitä, mutta olisihan se ihanaa myös saada kahta palkkaa.

Sadepäivän museokierros

 

Reissun ainoa sadepäivä valikoitui luontevasti museopäiväksi. Ensimmäisenä matkustimme bussilla läpi harmaan Helsingin Kuusisaareen, jossa Didrichsenin taidemuseo sijaitsee. Museo itsessään on jo hieno. Etupihalla on uima-allas ja takapihalla meri. Eipä niistä kumpaakaan halunnut jäädä ihastelemaan, kun vesipisarat putoilivat tiiviiseen tahtiin nenän päälle. Lappilaisen kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen värikylläiset maalaukset ilahduttivat ja piristivät kaiken sen harmauden keskellä. Nautin. Oli sinne eksynyt muutama muukin. Jonottaa ei tarvinnut, mutta väkeä pyöri turhan paljon minun makuuni.

Kuusisaaresta palasimme keskustaan ja suoraan luonnontieteelliseen museoon. Museon kahvila oli viihtyisä. Siinä istuimme pitkään herkutellen lattekupillisilla ja korvapuustijuustokakkupalasilla. Sen jälkeen suuntasimme varsinaiselle museokierrokselle. Suomen eläimet olivat lähinnä sydäntäni. Harpoin heti ensimmäiseksi tervehtimään karhuja, lintuja ja metsäkauriita. Ihailin myös itse museota. Siellä oli aivan upeat, koristeelliset portaikot, suuret ruutuikkunat sekä kuvioidut ruutulattiat. Oli meneillään lauantain viimeiset pari tuntia, joten ihmisvilinää ei liiemmin ollut. Saimme nauttia rauhassa.

Kesälomani pitäisi muuten alkaa tasan kuukauden päästä. Työntekijöistä on nyt huutava pula. On enemmän lähtijöitä kuin tulijoita. En jaksa uskoa hetkeäkään, että lomani ihan oikeasti toteutuisi. Olen toivonut, että saisin siihen edes vapaapäiviä. Minä todella haluan päästä kokeilemaan elämää Vanhassa Porvoossa. Haluan aamukahvit pihaterassilla. Haluan Porvoon ravintolat, putiikit ja kahvilat.

Hulvattoman vapaaviikon vastapainoksi minulla on nyt hyvinkin tiukka työtahti. Seuraavan kahdeksan päivän aikana on luvassa vain kaksi vapaapäivää, eivätkä nekään ole vierekkäin. On palasteltava elämää pienempiin osiin, mentävä päivä kerrallaan. Kyllähän tämä tästä vielä iloksi muuttuu. 

Solo Sokos Hotel Pier 4

 

Kun satuimme hengailemaan Helsingin vierailulla Katajanokalla, niin päätimme poiketa kurkistamassa Solo Sokos Hotelsin Pier 4 -hotelliin. Eikös sitä sanota, että uteliaisuus pitää mielen virkeänä?

Hotelli avattiin Katajanokan rantaan elokuussa 2024. Rakennus on nimeltään Katajanokan laituri ja hotellin lisäksi siinä toimii Stora Enson pääkonttorin toimitilat. Katajanokan laituri on sikäli poikkeuksellinen rakennus, että se on puurakenteinen aina pilareita ja välipohjia myöten. Alkuvuodesta 2025 se palkittiin kansainvälisen lehdistön myöntämällä puuarkkitehtuuripalkinnolla. 

Rakennuksen katolla sijaitsee kaikille avoin terassiravintola Humu, jonka terassi ulottuu liki koko katon alueelle. Maisemat avautuvat siitä niin merelle kuin kaupungin kattojen yli. Kuten kuvista näkyy, kattoterassilla poikkesin minäkin. Hyytävän kylmää oli. Pari valokuvaa nappasin ja kipitin kiireesti takaisin sisälle. Terassi avataan myöhemmin keväällä eli lämmittävä drinkki jäi minulla vain haaveeksi.

Jo suuri ja näyttävä aula ilahdutti kauniilla puuarkkitehtuurillaan. Oli aivan pakko kaivaa heti kamera esiin. Enkä ollut ainoa. Pyörittiin tuolla reilun tunnin verran. Kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen paikka. Ei olisi hassumpaa jäädä joku kerta vaikka yöksikin. Tai käydä hotellin kehutussa ravintola Harboressa illallisella. Puhumattakaan siitä drinkistä, joka jäi nyt kattoterassilla väliin.