Aamulla yövuoron jälkeen kotia kohti kävellessä kenkien alla kuului pakkaslumen narsketta. Kuinka olinkaan kaivannut tuota ääntä. Siihen vielä metsämaisema, tähdet ja lumen kimallus. Olisin voinut tallustella siinä ihastellessa maailman ääriin.
En halunnut nukkua kauniin talvipäivän ohi, joten ajastin itselleni herätyskellon soimaan. Revin itseni umpiväsyneenä sängystä ylös. Kaihtimien takaa paljastui pakkaspäivän aurinko, joka valaisi koko kodin. Unet katosivat silmistä sen sileän tien. Kyllä kannatti nousta nauttimaan. Auringon laskiessa lähdin iltapäivätorkuille. Nyt laittelen aamukahvia. Vielä olisi toinen yö valvottavana ennen vapaapäivien alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti