Arkipelago

Loman ensimmäinen aamu alkoi ilman aamukahvia, koska kauramaito oli loppu. Säntäsin ensitöikseni liukastelemaan sohjoisille kaduille pipo puoliunisilla silmillä. Vesipisarat putoilivat nenälle ja mieli oli vähintäänkin juhlava. Kotiuduttuani kahvi jäi keittämättä, koska olo oli jo reipas ilmankin. Nyt iltapäivästä kahvihammasta rupesi kolottamaan, niinpä laittelin päiväkahvit. Voi apua, miten euforinen fiilis siitä tulikaan. Ajatukset ja ideat suorastaan sinkoilevat päässäni. Voittajafiiliksellä uuteen viikkoon.

Pistäydyin pitkästä aikaa ihmettelemässä kirpputorin tarjontaa. Huomasin siellä heti ilmakuplien kyllästämän lasipallon, jonka tunnistin Timo Sarpanevan suunnittelemaksi Arkipelagoksi. Pallon käyttötarkoitus on kynttilänjalka ja tuotannossa se on ollut 1980-luvulla. Nappasin pallon ensin mukaani. Kohta kiikutin takaisin hyllyyn - ja lopulta palasin hakemaan sen kuitenkin. Kyllä Arkipelago on ansainnut paikkansa meillä. Tasan tarkkaan tuohon se passaa mielestäni kuin nenä päähän.

Huomenna meillä on juhlapäivä luvassa. Naimisiinmenosta tulee kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta. Hääpäivää on tarkoitus juhlistaa jotenkin, mutta nähtäväksi jää, että miten - ja milloin. Tunnen itseni yhtäkkiä kovin vanhaksi. Se siitä voittajafiiliksestä sitten. Pitkäänhän tuota iloa kestikin.

Bongasin auringon sääkartalta. Sitä on luvassa ehkä useampanakin päivänä. Jään innoissani odottamaan. Ennen kuin päästään sinne saakka, niin kaivelen jonkun elokuvan iltamme iloksi. Olemme nyt ottaneet tavaksi viettää leffailtaa joka päivä, eikä tämä ilta tee poikkeusta. Mukavaa viikkoa!

Paratiisi

Päivän kuvissa vilahtelee Birger Kaipaisen suunnittelema Paratiisi. Tämän hetken ehdoton suosikkikuosini. Olin aamulla aivan pulassa, kun Paratiisi-muki oli pesussa. Jouduin valitsemaan toisen mukin. Minkäs sille mahtaa, että kahvi maistuu kaikkein parhaimmalta juuri siitä mukista juotuna.

Olen parhaillaan talvilomaa edeltävillä vapailla. Varsinainen loma alkaa huomenna. En ole oikein vielä ymmärtänyt koko asiaa. Ehkä herään huomenna seitsemännessä lomataivaassa. Viimeisenä työpäivänä välttelin parhaani mukaan aivastelevia ja pärskiviä työkavereita. Flunssaa tässä nyt viimeksi kaipaan. Jotain pientä reissuntynkää on parhaillaan suunnitteilla. Katsotaan nyt, että saadaanko järjestymään.

Peukalossani on rasitusvamma. On ollut jo kuukausia. Olen toivomalla toivonut, että se ymmärtäisi kadota itsekseen. Eipä sentään ole niin hyvin käynyt. Tänään peukalo on erityisen kipeä. Koitan lepuuttaa sitä lomaviikolla parhaani mukaan. Mikäli kipu ei katoa, niin lääkäriinhän sitä on lähdettävä näyttämään.

Kävin ulkoilemassa ja yhtäkkiä taivaalta alkoi sataa puolikkaita nenäliinoja. Suuria ja märkiä. Ne takertuivat silmälaseihin, enkä lopulta uskonut enää löytäväni takaisin kotiin. Aikani harhailtuani Nessujen keskellä löysin tieni kotiovelle ja pääsin keittämään ison pannullisen teetä. Lunta tulee taivaan täydeltä edelleen. Onneksi ei tarvitsee pistää nenää ihan äkkiä pihalle. Kevään odotus sai kylmää kyytiä. Yritetään kuitenkin pysyä positiivisena. On se kevät sieltä ennenkin tullut. Ennemmin tai myöhemmin.