Kylppärin Marimekot

 

Vaihdoimme rivitaloelämän kaupungin tuntumassa keskusta-asumiseen kerrostalossa kuusi vuotta sitten. Siinä rytäkässä luovuimme suuresta kylpyhuoneesta ja saunasta. Tilalle saimme kompaktin kokoisen kylpyhuoneen. Tuntuuhan se välillä pieneltä ja ahtaalta. Toisaalta Helsingin Airbnb-majoituksissa olemme kokeilleet pienempiäkin. 

Kylpyhuoneessa on suuret vaaleat kaakelit. Suihkun kohdalla kulkee tummanharmaa kaakeliraita ylhäältä alas. Lattia on tummanharmaalla laatoitettu. Vaaleita hyllyjä on seinällä kolme, niihin yritän säilöä hammasharjojen lisäksi kauneimmat purkit ja purnukat. Alkuun meillä oli valkoinen suihkuverho ja vaaleat tekstiilit. Sittemmin huomasin, että tummien sävyjen tuominen antoi kylpyhuoneelle ryhtiä. Nappasin kylpyhuonekuvan auringon osuessa takaseinän kaakeleihin. Otin kuvia myös keinovalon kanssa, mutta kuvia vertaillessa totesin, että ilman valoja on parempi.

Viime syksynä hankin Marimekon Kalasääski-suihkuverhon. On ollut kyllä rahojensa arvoinen. Näyttää yhä uudelta ja jämäkkä kangas asettuu kauniisti vähällä vaivalla. Lanketti-kuosinen kosmetiikkalaukku sattuu sopimaan väriensä puolesta suihkuverhoon täydellisesti. Verhon raidat ovat siis kuvasta poiketen hyvinkin luonnonvalkoiset.

Viimeisessä valokuvassa on kirpputorilta kymmenisen vuotta sitten löytämäni Iittalan Miranda-kulho. Se on ajalta, jolloin uustuotannosta ei ollut vielä tietoakaan. Kulho säilöö sisäänsä Sokos Hotel Tornista tuomani pikkuruiset kylpytuotteet.

Kynttilänvaloa

 

Elokuun viimeisten päivien syksyisiä tunnelmia näissä valokuvissa. Kaivelin kaapista käyttöön kauneimmat villasukkani, polttelin kynttelikössä kynttilöitä ja testailin kotimaista omenasatoa. Herkullisia olivat. Seuraavaksi ajattelin valmistaa tuhdin kanelisia uuniomenia. Hankin jo vaniljakastikettakin jääkaappiin sen takia.

Tavanomaista huomattavasti raskaampi työviikonloppu takana. Selässä tuntuu, ettei kaikki ole hyvin. Onneksi huomenna on vapaapäivä. Voin kuulostella rauhassa tuntemuksiani ja ottaa levon kannalta. Sikäli huono tuuri, että luvassa on vain ykkösvapaa. Nyt olisin tosiaan kaivannut enemmän aikaa toipumiselle.

Eräs työkaveri maalaili tänään kauniita näkymiä eteeni. Hän kertoi ottavansa vapaapäivänään termospullollisen kahvia reppuunsa ja suuntaavansa metsään laavulle. Innostuin heti. Aloin jo minäkin fiilistelemään havuntuoksua ja rahkasammalta. Kahvista nyt puhumattakaan. Sitä ennen pitäisi vain hankkia oma termospullo. 

Koko viikonloppu meni vesisateessa. Kaahasin pyörällä läpi asfaltille pudonneiden keltaisten lehtien. Syyskuu pyörähti käyntiin - ja syksy on todellakin alkanut.

Astiakaapista

 

Viimeiset vuosikymmenet meillä on ollut juomalaseina ostamiani harmaita Kartio-laseja kahdessa koossa sekä kirpputorilta löytämiäni Riihimäen Lumihiutale-laseja. Nuo viimeksi mainitut olivat kuluneet käytössä siihen malliin, että olin suunnitellut uusien lasien hankkimista jo vuosia. Olen pyöritellyt käsissäni mm. Iittalan Tundra-laseja.

Nyt tartuin lasien kanssa tuumasta toimeen, kun Sokoksella myytiin noita Marimekon Syksy-laseja viidenkymmenen prosentin alennuksella. Laseja oli jäljellä tasan kaksi viimeistä ja nappasin ne mukaan. Nyt katselen, mistä bongaisin laseja pari lisää alennushinnalla. Kokeilin jo vapaapäivänäni, miten lasit sopivat yhteen punaviinin kanssa. Minulla tulee näistä Syksyistä kivalla tavalla mummola mieleen. Yhtä hyvin tuossa lasissa voisi olla viinitilkan asemasta Mehu-Maijasta napattua marjamehua.

Röpyläinen väritön lasi on selvästi minun mieleeni. Astiakaapin uumenista löytyy myös muutama Grapponia-kulho sekä Kastehelmi-jälkiruokakulhot neljälle. Kivasti muuten sopivat myös keskenään nuo Grapponiat ja kastehelmet. Huomasin juuri.

Syksyn lisäksi kuvissa vilahtelevat uudestaan tuotantoon tulleet Pastoraalit. Minulla on kahvimukit ja lautaset neljälle sekä tuo talouslevy, joka on mahdottoman kaunis.

Tänään tein pitkän lenkin ja kokkasin parmesaanipastaa. Syksyistä lohturuokaa.

Korvapuustipäivä

 

Kansallinen korvapuustipäivä on vasta lokakuussa. En jaksanut odottaa sinne saakka, niinpä pidin oman. En ruvennut parin pullan takia leipomaan, hain konditoriasta.

Olin ajatellut jättää nämä Porvoon talon pihalta tielle päin otetut valokuvat vain omien silmien ihailtaviksi. Niissä näkyy naapuritontin talo auringon laskiessa. Nyt päätin kuitenkin jakaa kuvat, koska onhan tuo näkymä vaan mahdottoman kaunis. Olin oikealla paikalla oikeaan aikaan ja näin, kun aurinko laski puiden ja pensaiden taakse maalaten tienoon kultaiseksi. Olen rakastunut näihin valokuviin. Takkakuviakaan on tuskin maailmassa liikaa, joten menköön tämä yksi nyt joukon jatkoksi.

Olen valokuvannut viime aikoina varastoon. Olen luonut itselleni jonkinlaista valokuvapankkia pimenevän vuodenajan turvaksi. Olen kuvitellut, että valokuvaus on mukavan rentouttava harrastus. Kuinka väärässä olen ollutkaan. Älykellon datan mukaan olen elänyt stressissä, joka voi pitkäkestoisena uuvuttaa minut. Kelloni ei tunnu ymmärtävän paljonkaan elämästäni. Ehkä se johtuu vuorotyöstä ja epäsäännöllisestä elämästä. Tai sitten olen vain liian vaikea tulkittava. Epäilen tuota viimeistä.

Minulla oli mahdottoman mukava päivä tänään. Harmi, että puolisoni oli töissä, eikä päässyt jakamaan sitä kanssani. Nyt aion kellahtaa petiin kumolleen. Hyviä öitä.

Torkkupeitto

 

Olen melkoisen arka kylmälle. Minulla on olemassa parikin puuvillapeittoa, joilla pärjää ihan mukavasti talveen saakka. Pakkasilla kerrospukeudun ja silti hytisen ohuen puuvillapeiton alla. Nyt hankin talvea silmällä pitäen kunnon villapeiton. Simppeli ruudullinen peitto on passeli. Tämä sopii mainiosti joulusisustukseen myös.

Perjantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Tiedostan, että sellaiset käyvät hiljalleen vähiin. Siksipä suuntasin kadulle ulkoiluttamaan kameraani. Tässä muutamia mukavia poimintoja lenkkini varrelta. Reissatessa on helppo huomata kauneutta ympärillään. Koitin ajatella kuin turisti ja löytää kauneutta tästä ihan omilta kotikulmilta.

Näin illalla töistä pyöräillessäni ensimmäiset muuttolinnut suuntaamassa pois. Olin niin haikeana, että kyyneleet eivät olleet kaukana. Luopuminen tuntuu vaikealta, vaikka kuinka suhtaudun positiivisesti syksyyn. Tai yritän ainakin suhtautua.

Loppuun jaan himppusen piristävämpiä syksyfiiliksiä. Hörpin tätä kirjoittaessani kuumaa chai-teetä ja kuuntelen samalla Spotifysta Liisa Akimofia: Hei huomaat sä, kun sulkee silmät päästä heittää. Onks se toi viini vai alkava pimeä vuodenaika? Hei huomaat sä, et yö on pidentynyt. Onks se vaan harhaa vai alkava pimeä vuodenaika?

Huomenna menen yövuoroon. Sen jälkeen on luvassa viisi vapaapäivää. Luksusta.

Syksyinen tarjotin

 

Fujiwo Ishimoton suunnittelema Suvi-kuosi koristaa syksyistä tarjotinta. Kasviaiheinen kuosi on vuodelta 1977. Tummanvihreällä pohjalla on harmaita, oransseja ja vaaleansinisiä kuvioita. Tarjotin on viime syksyn ostos. Etsin silloin jotain syksyisen väristä kotiin ja löysin tämän. Hankin samalla kuosilla myös sohvatyynyn päällisen. Aiemmin tarjotin oli sohvapöydällä. Nyt sain idean kokeilla sitä makuuhuoneeseen. Tykästyin, joten tarjotin sai jäädä nojaamaan seinää vasten ja tuomaan väriä.

Päätimme mennä keskiviikkona ulos syömään. Olin niin nälkäinen, että näin jo miltei näkyjä ravintolaan tullessa. Tarjoilija siinä ovella sitten kertoi, että ravintola on niin suosittu, että joudumme jonottamaan pöytää kolme varttia. Lähdimme siitä hölmistyneenä takaisin kotiin ja päätimme tilata pizzaa. Olimme juuri viimeistelleet tilauksen, kun saimme huomata, että ravintola oli ehtinyt mennä kiinni. Eipä auttanut muu kuin ruveta etsimään uutta pizzapaikkaa. Onneksi siinä kohtaa sentään jo tärppäsi ja saimme kuin saimmekin ruokaa kotiin. Vieläpä erittäin herkullista sellaista.

Tarjotinkuvien jatkeeksi päätin laittaa esille muutamia valittuja Loviisan otoksia. Eipä olleet hassummat maisemat sielläkään, vai mitä olette näistä mieltä?

Porvoon kujilla

 

Porvoon kujilla on nautinnollista kierrellä. Koskaan ei tiedä, mitä kaunista seuraavan mutkan takana on tarjolla. Nähtävää olisi riittänyt useammallekin kuin kahdelle päivälle. Vanhojen talojen ja jokimaiseman lisäksi nautin väreistä ja kukka-istutuksista. Noissa Vanhan Porvoon puutaloissa asui miehen isovelikin perheensä kanssa aikaisemmin. Vähänkö olen siitä kateellinen. Oli varmasti hieno kokemus.

Sen verran poikkesimme kaupunkikierroksen välillä myymälöissä ostoksilla, että saimme kotiintuomiseksi erikoiskahveja sekä papuina että jauhettuna. Aamukahvi on eittämättä yksi päiväni kohokohdista. On nautinnollista keittää kuppitolkulla kuumaa juomaa ja muistella torkkupeiton alla loppukesäisiä Porvoon tunnelmia. 

Viime syksynä masennus tuntui vyöryvän päälle. On helpottavaa huomata, ettei tämän kesän päättyminen tuo tullessaan samanlaisia tuntemuksia. Olen pikemminkin odottavalla kannalla. On kivaa aloitella lenkkeilyharrastusta, laittaa kotia ja kokata syksyistä sapuskaa. Odotan myös ruskan värejä kamerani kanssa. Viime syksynä ruska jäi tallentamatta, niinpä aion nauttia tämän syksyn väreistä senkin edestä.

Eilinen töihin palaaminen ei ollut mikään pehmeä laskeutuminen arkeen, vaan jonkin sorttinen katastrofipäivä. Hyppäsin (tai putosin) suoraan syvään päätyyn siis.

Mansardiunelma 2/2

Porvoon mansardikattoisen hirsiunelman esittely jatkuu. Tässä postauksessa on luvassa keittiön hirsisiä tunnelmia ja kaakelitakkaa sekä pehmein sävyin sisustettua yläkertaa. Sieltä löytyi toinen oleskelutila sohvineen ja televisioineen sekä makuutilat. Yläkerran avoimesta ikkunasta kuvasin talon kallioista tonttia. Asunnossa oli myös täysin remontoitu saunaosasto, vaikkei sitä näissä valokuvissa näykään.

Huomasi, että olemme tottuneet asumaan kerros- tai rivitalossa. Saunaakin laittelimme päälle jo hyvissä ajoin, koska emme halunneet häiritä seinänaapureita. Sitten rupesimme miettimään, että eihän meillä ole seinänaapureita. Siksi voimme elää ja tehdä juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Se oli hämmentävän ihana oivallus.

Olihan tuolla niin paljon hyvää ja kaunista, etten oikein saa sanoitetuksi sitä vieläkään. Varmasti monen unelmien koti. Osaisin kuvitella itsenikin tuonne elämään ja olemaan: Keräämään omenoita pihalta syksyisin ja puskemaan lunta hiki päässä talvisin. Näen mielessäni syksyiset lyhdyt kynttilöineen - ja takkatulen loimotuksen iltaisin.

Varsin tehokkaasti tuli elettyä lomalla. Ehdimme viettää aikaa myös anoppilassa Kerimäellä ja hengailla matkan varrella Loviisassa. Puoliso palasi jo töihin. Hänellähän ei enää tässä vaiheessa kesälomaa ollutkaan. Itse olen viettänyt viimeisiä vapaapäiviä kirpputorikierroksen myötä. Eksyin yksille ihanille pihakirppiksellekin. Kiva oli katsella ja puntaroida, mutta mitään en ostanut. Huominen on vielä vapaa, sitten arkeen.

Joku öttiäinen pisti minua Porvoon reissulla varpaaseen. Nyt se on turvonnut, kuumottava ja tuntuu kipeältä kävellessä. Olen herkkä kaikenlaisten öttiäisten pistoille ja saanut lääkekuureja sen takia. Toivottavasti selviän tästä ilman lääkärireissua.