Solo Sokos Hotel Pier 4

 

Kun satuimme hengailemaan Helsingin vierailulla Katajanokalla, niin päätimme poiketa kurkistamassa Solo Sokos Hotelsin Pier 4 -hotelliin. Eikös sitä sanota, että uteliaisuus pitää mielen virkeänä?

Hotelli avattiin Katajanokan rantaan elokuussa 2024. Rakennus on nimeltään Katajanokan laituri ja hotellin lisäksi siinä toimii Stora Enson pääkonttorin toimitilat. Katajanokan laituri on sikäli poikkeuksellinen rakennus, että se on puurakenteinen aina pilareita ja välipohjia myöten. Alkuvuodesta 2025 se palkittiin kansainvälisen lehdistön myöntämällä puuarkkitehtuuripalkinnolla. 

Rakennuksen katolla sijaitsee kaikille avoin terassiravintola Humu, jonka terassi ulottuu liki koko katon alueelle. Maisemat avautuvat siitä niin merelle kuin kaupungin kattojen yli. Kuten kuvista näkyy, kattoterassilla poikkesin minäkin. Hyytävän kylmää oli. Pari valokuvaa nappasin ja kipitin kiireesti takaisin sisälle. Terassi avataan myöhemmin keväällä eli lämmittävä drinkki jäi minulla vain haaveeksi.

Jo suuri ja näyttävä aula ilahdutti kauniilla puuarkkitehtuurillaan. Oli aivan pakko kaivaa heti kamera esiin. Enkä ollut ainoa. Pyörittiin tuolla reilun tunnin verran. Kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen paikka. Ei olisi hassumpaa jäädä joku kerta vaikka yöksikin. Tai käydä hotellin kehutussa ravintola Harboressa illallisella. Puhumattakaan siitä drinkistä, joka jäi nyt kattoterassilla väliin.

Pesä Punavuoressa

Minun superpitkät vapaani sattuivat ihan sattumalta puolison talvilomaviikolle. Eipä siinä kauan ehtinyt nokka tuhisemaan, kun saimme idean lähteä reissun päälle. Istahdin sohvalle etsimään Airbnb-asuntojen joukosta helmeä. Kohta pakattiinkin jo laukkuja - ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä. 

Tällä kertaa majapaikkamme sijaitsi Punavuoressa. Ihastuin asunnossa erityisesti tunnelmalliseen vuodekatokseen, johon piti kiivetä muutaman portaan verran. Pidin myös suuresta ja valoisasta keittiöstä, johon aamuaurinko paistoi lämpimästi. Keittiössä esillä oleva vanha tiilinen seinäpinta oli hieno. Se suorastaan huokui historiaa. Nappasin kuvan myös ovikellosta. On ehkä suloisin ovikello ikinä.

Kadun päässä näkyi meri, kun oikein tiiraili kaula pitkällä ikkunalasin takaa. Tästä taloyhtiöstä esiteltiin muuten asunto Suomen kaunein koti 2024 -sarjassa. Tajusin sen nähdessäni pihan hevostallit, joihin on rakennettu loft-asuntoja. Piha oli muutenkin kaunis. Lumikellot loistivat kilpaa kukkapenkissä.

Helsingin reissun aktiviteeteista, maisemista ja tunnelmista napsin innoissani ison kasan valokuvia muistoksi. Niihin palailen pikku hiljaa tässä kevään edetessä. On mukavaa, kun on postausideoita jo valmiina varastossa. Omista kotinurkista ei vaan riitä mitenkään jutunjuurta loputtomiin.

Huikean pitkistä vapaista on nautiskeltu sydämen kyllyydestä. Haikeana luovuimme Helsingistä tänään. Seuraavaksi on luvassa valvomista yövuoroputkessa. Onneksi on kesäaika ja pitenevät päivät.

Uusi unimaski

 

Viikonloppuna nautin puhtaista lakanoista ja uudesta unimaskista. Makuuhuoneen sängyllä oli entuudestaan tummansininen makrameesolmuilla koristeltu tyyny. Sen kanssa ripaus keltaista sopii hienosti yhteen. Minulle uusi väripari, mutta täytyy myöntää, että pidän yhdistelmästä.

Ensimmäisten kokeilujen perusteella unimaski on varsin toimiva. Koko on tarpeeksi suuri, kuminauha sopiva mitaltaan ja pimennys hyvä. Silkki on materiaalina aivan ihana. Raskiikohan tätä käyttää oikeasti? Näitä oli saatavina myös muissa väreissä. Jos joku kiinnostui, niin Trésorie -kaupasta näitä löytyy. Kävin kaverin kanssa piipahtamassa Normalissa viikonloppuna. Nappasin sieltä vielä mustan, muotoillun 3D-unimaskin kokeiluun. Jokohan näillä ostoksilla nukkuisin paremmin kesällä?

Eipä tänne päin mitään ihmeitä kuulu. Puoliso oli viikonloppuna reissussa ja minä tylsistyin itsekseni kotona. Vähän yritin siivoilla, vähän tein töitä, kaveria tapasin kaupungilla kahvittelun merkeissä ja loppuajan seurasin Netflixin murhasarjoja sohvalta käsin.

Taivas on sininen ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Ensin meinasi harmittaa ajatus töihin lähtemisestä. Sitten huomasin sääennusteesta, että illaksi on luvassa vesisadetta. On aivan passeli ilta työnteolle siis. Tästä iltavuorosta kun selviän, niin sitten minulla on lähes koko loppuviikko vapaata. Työn osa-aikaisuudessa on kieltämättä omat hyvät puolensa.

Aamutunnelmia

 

Viikonloppuna meillä oli tarjolla astetta parempaa aamupalaa, kun kahvipöytään laitettiin tuoreita croisantteja ja veriappelsiineja. Raidallinen tunikamekkoni hehkui keväisen keltaisena ja siksi sekin pääsi kameran eteen. Nipsaisin kahvipöydän iloksi vielä oksan viherkasvista pieneen maljakkoon.

Arabian Emilia-sarjan kahvimukin olemassaolon olin ehtinyt jo lahjakkaasti unohtaa. Tajusin vain yhtäkkiä, etten ole nähnyt mukia pitkiin aikoihin ja etsin sen varta vasten käyttöön astiakaapin uumenista. Uusi suosikkini. Muki on kaunis kuin karamelli. Pisteenä iin päällä on sisäreunan herkkä kuviointi.

Olen parhaillaan yövuoroputkessa. Normaalisti teen vain kaksi yötä kerrallaan, nyt olosuhteiden pakosta öitä on kaikkiaan kolme. Elämä on väsymystä, vatsakipua ja närästystä. Edessä siintää kuitenkin kirkkaana peräti viiden päivän vapaat. Siinä ajassa ehtii kyllä toipua yövalvomisesta.

Jotain hyvääkin. Pitkien etsintöjen jälkeen löysin viimein unelmieni unimaskin, ja odotan toimitusta. Maski on valmistettu silkistä ja niin suuri, että pimennys on taattu. Kevään inspiroimana tilasin kukkakuviollisen mallin keltaisena. Kirjoittelen aiheesta enemmän kuvien kera, jahka pääsen sitä koekäyttämään.

Avasin aamulla työpaikan kaihtimet. Ulkona sateli taas lunta ja sekös minua rupesi ärsyttämään. Onneksi tajusin katsoa kauemmas, metsän taakse. Siellä orasti mitä kaunein auringonnousu. Kotimatkalla lauloivat talitintit. Onhan tämä talvi kohta taputeltu loppuun, vaikka taivaalta tulisi mitä.

On siis kevät

 

"On siis kevät. Kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade vielä jatkaa..." Tavaramarkkinoiden melankolinen Kevät soi päässäni. Siinä olisi kiva korvamato teille muillekin. Olkaapa hyvät.

Vaihdoin tänään tummasävyiset syksykukkarot keväisempiin. Marimekon kukkarot ovat suosikkejani. Puhelimen suojaamiseen käytän silmälasikukkaroa ja tuollaisessa puolikkaassa säilön pientä kosmetiikkasälää. Kolikkokukkaro taas toimii hyvin avainten varastoimisessa. Sieltä löytyy aina myös tarvittavaa särkylääkettä työpäivien varalle. On hyvä olla varustautunut kaikkeen.

Lomareissun aikana murattini oli heittänyt henkensä. Toivuttuani menetyksestä lähdin kukkakaupoille. Ajattelin, että paavonnukkumatti voisi olla hyvä valinta pöydälle, johon valo ei parhaalla mahdollisella tavalla yllä. Seuraaville vapaille olen kaavaillut kukkamultien vaihtoa. On taas se aika vuodesta. 

Kesälomasuunnitelmia on pyöritelty suuntaan, jos toiseen. Aiempina vuosina meillä on ollut tapana reissata jossain kauempana, tänä kesänä viihdytään näillä näkymin ihan kotimaan kamaralla. Tein ensimmäisen lomavarauksen Vanhan Porvoon sydämeen. Siellä meitä odottaa toukokuussa paritalo, jossa on useampi kaakelitakka ja makuuhuoneessa suloinen pönttöuuni. Luvassa on myös tapetteja ja vanha lautalattia. Toivottavasti nariseva sellainen. Takapihalla on rappuset sekä iso terassi, joissa voi istuksia kiireettä aamukahvimukin kanssa ja kuunnella koivunlehtien havinaa tuulessa. Siitä voi sitten kahvin jälkeen kätevästi suihkia Porvoonjoen rantaan, ravintoloihin, putiikkeihin ja kahviloihin.

Hörpin tässä samalla kuumaa keittoa ja tunnen hiljalleen sulavani. Jäinen tuuli kävi ulkona luihin ja ytimiin. Ikkunasta sää näytti ihan keväiseltä, aurinkokin paistoi. Kelin hyytävyys paljastui vasta matkan varrella. Onneksi kuitenkin lähdin. Nyt on hyvä mieli. Sain kuin sainkin nostettua pyllyni sohvalta.

Ullanlinnalaiset, osa 2

 

Molemmat Helsingin asunnot olivat Ullanlinnassa vierekkäisillä kaduilla. Muutto kävi siis varsin sujuvasti. Kun luovuimme edellisestä asunnosta, niin saatoimme kävellä laukkujen kanssa samantien seuraavaan. Oikeastaan meillä olisi jäänyt asuntojen välille tunnin odotusaika, mutta vuokraaja oli laittanut meille edeltävänä iltana viestiä, että voimme marssia asuntoon, kun meille vain suinkin sopii.

Tämä ei ollut pinnoiltaan yhtä viimeistelty kuin edellinen asunto, mutta silmääni ilahduttavia nurkkia löytyi täältäkin mukavasti. Asunnon meille vuokrasi yrittäjä, joka työskentelee designin parissa - ja se näkyi kyllä. Asunnossa oli vintagelamppuja ja vanhoja huonekaluja sekä taidetta. 

Kuten huomaatte, nautin vanhan talon rappukäytävän hienostuneesta sävymaailmasta ja herkistä kukka-aiheisista koristeluista. Myös asunnosta löytyi värisävyjä. Makuuhuoneessa seinät oli maalattu vaalealla harmaalla ja olohuoneessa vaaleansinisellä. Kaikki puiset sisäovet olivat salvianvihreitä. 

Arki on käynnistynyt kieltämättä aika kankeasti. Työpäivät nyt vielä aina menevät omalla painollaan, mutta viettää nyt yksi kokonainen päivä hioen firman strategiaa. Myönnän, että minulla oli päivän päätteeksi olo kuin bussin alle jääneellä. Arkeen sopeutumista on vaikeuttanut myös orastavan kevään taantuminen täydeksi talveksi. Moinen lämpötilojen vaihtelu saa flunssaisen olon aikaiseksi.

On onni, että olen jälleen kotona nauttimassa vapaapäivistä. Pehmeä laskeutuminen arkiseen aherrukseen tuntuu hyvältä ajatukselta nyt. Ehdinpä ottaa kaiken sen Helsingissä hötkyämisen jälkeen levon kannalta, nostaa jalat ylös ja makustella mielessäni viime viikolla elettyä elämää oikein ajan kanssa.

Designmuseossa

 

Museokorttia heiluttelimme Helsingin reissun aikana huolella. Kiersimme kaikkiaan peräti neljässä eri museossa. Sen lisäksi kävimme kierroksella Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tekstiilitaiteilija Maija Lavosen näyttely Hiljaisia monumentteja oli mielestäni näistä kaikkein inspiroivin kokemus. Designmuseon näyttelyssä oli ryijyjä ja kankaita, mutta ihastuin erityisesti näihin suuriin valokuitutaideteoksiin. Vaikuttavaa oli, että taiteilija oli noita teoksia luodessaan jo yli 80-vuotias. 

Valokuvat napsin kännykällä talteen, koska kamera ei tullut mukaan. Pahoittelut siitä. Kuvat eivät pysty millään tekemään oikeutta hienoille teoksille. Menkää siis paikan päälle ihmettelemään omin silmin, suosittelen lämpimästi. Maija Lavosen näyttely on esillä Designmuseossa aina syyskuun puoliväliin.