Mielenmaisemia

Jos jotain tältä syksyltä jäi puuttumaan, niin Kerimäen syksytunnelmat. Heti pihasaunan takaa alkaa metsä, joka päättyy suohon. Suolla rämpiminen on aina kaiken vaivan arvoista. Värit siellä ovat pehmeät ja harmoniset. Herkkien suonäkymien vastapainoksi tarjoilen tunnelmia Kerimäen satamasta. Punaiset venevajat, karut kivet ja vesi. Toinen suosikkipaikoistani tuolla. Kierros suolla ja kierros satamassa. Sen jälkeen villasukat jalkaan, kuppi kahvia ja kylki vasten leivinuunin kylkeä.

Ensimmäiset yövuoroni kuukauteen. Naapuri sai siitä varmasti jonkun etiäisen. Hän oli nimittäin kaivanut poransa naftaliinista ja yllätti minut remonttiäänillä. Unet jäivät hävyttömän lyhyeksi. On juotava kahvia ja vähän enemmän kahvia. Onneksi tämän yön jälkeen on taas hulvattomasti vapaapäiviä univelkojen kuittaamiseen.

Lukunurkkaus

 

Lukunurkkauksessani ei ole toistaiseksi lukuvaloa. En ole koskaan keksinyt, millaisen valaisimen tuohon haluaisin. Olin mielessäni pyöritellyt lähinnä lattiavalaisimia. Nyt päätin kokeilla lukuvaloksi eteisen ladattavaa pöytävalaisinta. On kätevää, ettei tarvitse olla johtoa tai pistoketta saadakseen nurkkaukseen valoa. Toimi mielestäni kivasti lisävalon tarpeeseen. Eikä tuo yhtään hassummalta näytäkään.

Hankkimistani taidekirjoista riittää loputtomasti iloa. Otan monesti kirjan kouraan samaan aikaan aamukahvimukin kanssa. Aina löytyy uutta ja inspiroivaa katsottavaa. Toisinaan inspiroidun tietystä väristä. Pitäisikin kiertää joku päivä kaikki paikalliset kirpputorit ja vastaavat. Aina kotoa löytyy tilaa uusille taidekirjoille. 

Eipä tänne muuten juuri ihmeitä kuulu. Mikään elämässä ei tunnu nyt oikein edistyvän. Puoliso istuu opintoihin liittyvien tehtävien kanssa tietokoneella vapaa-ajallaan. Emme ole ehtineet edes koeistumaan uusia sohvia. Minä olisin mennyt jo, mutta hän halua osallistua myös. Keittiönkaappien ovien vaihtaminen on samalla tavalla odotustilassa. Minä olen aloitellut flunssan jälkeen lenkkeilyä. Olen myös googletellut ja suunnitellut lähestyvää joulua. En vielä tiedä, olenko vapaalla tänäkään jouluna. Luultavasti en. En anna sen haitata. Pyrin ottamaan joulukuun tunnelmasta kaiken ilon irti.

Syksynpunaista

 

Syksyä kuvissa sekä kotona että ulkona. Makuuhuoneen kukkakaveri on uusi. Aiempi kasvini nukkumatti rupesi elämään liikaa syksyfiiliksissä ja kellastutti lehtensä yksi kerrallaan. Ostin tilalle tuon herttaköynnösvehkan, jossa on tummanvihreät samettiset lehdet. Kotinurkissa lehdet näyttävät vieläkin tummemmilta. Kuin mustilta.

Kahlasin eilisellä lenkilläni nilkkoja myöten keltaisissa lehmuksenlehdissä. Myönnän, että minua rupesi vähän lapsettamaan. Mietin, miten heittäydyn yhtäkkiä maahan pitkäkseni ja jätän jälkeeni kadulle muutaman enkelin. En heittäytynyt. Epäilin, että minun tuurillani sotken lenkkivaatteeni koirankakkaan. Oli kuitenkin tunnelmallista kahlata rapisevissa lehdissä. Tulin kotiin sen verran myöhään, että lehtien pinta alkoi jäätyä. Kohta joudun jättämään polkupyörän talviteloille ja kävelemään työmatkat.

Eipä tänä viikonloppuna ihmeitä. Laitettiin pitkästä aikaa tortilloita ja katsottiin sarjoja. Googleteltiin uusia sohvia. Meillähän katkesi vanhasta sohvasta jousi aiemmin. Korjasimme sitä itse, mutta tiesimme jo silloin, ettei ratkaisu ole pitkäikäinen. Tummanharmaan sohvan jälkeen tekisi mieli valita mitä tahansa muuta.

Katseenvangitsija

 

Tämä Ferm Livingin Avant-kynttelikkö on seisonut vuosia kakkosmakuuhuoneen ikkunalaudalla pölyä keräämässä. Kunnes nyt yhtäkkiä sain jonkun herätyksen ja hain sen olohuoneeseen paraatipaikalle. Puolison lähdettyä töihin minä vietin tunnelmallisen koti-illan kynttiöitä poltellen. Kuvitelkaa ikkunan takana hämärtyvä syysilta ja keltaisena tuulessa heilahtelevat koivunoksat. Katselin välillä niiden liikettä - ja sitten taas keskityin kynttilöihin. Kyllä elävä tuli vaan tekee ihmisen onnelliseksi. 

Tänään oli kirpputoripäivä. Lähdin flunssan jälkeen liikkeelle suurin odotuksin. Olihan siellä nähtävää, muttei ostettavaa. Kauniita Fineleitä oli pannuina, kattiloina ja kulhoina. Jos minulla olisi kesämökki, niin olisin taatusti kotiuttanut jonkun ihanuuden. Arabian Kalevala-vuosilautasia katselin taas. Neljä erilaista oli tarjolla á 15 euroa, mutta tiirailuksi ja empimiseksi meni. Joku näissä viehättää, mutta joku arveluttaa. Ehkä perehdyn näihin vielä lisää. Jos mietin ennakkoon ne vuodet, jotka sykähdyttävät? Vai hankkisinko vain pokkana meidän molempien syntymävuosien lautaset?

Viikonloppuni on osittain vapaa. Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä aamuvuoroon. Sääennustus antaa ymmärtää, että aurinkoa on luvassa. Nauttikaamme siis.

Pöydän ääressä

 

Vyöryihän se flunssa lopulta päälle katkaisten hienosti alkaneen lenkkeilykauden. Olin siis ehtinyt hölkkäillä askelia keräillen vasta reilun viikon verran. Lököttelin kotisohvalla kaksi päivää puolitiedottomassa tilassa ja katsoin mitä sattuu hömppää televisiosta. Odotan jo kovasti, että pääsen ylös, ulos ja lenkille.

Keitin eilen suuren kattilallisen kanakeittoa luottoreseptilläni ja lämmittelin sitä pitkin päivää. Söin soppaa tänäänkin. Keittoon tuli kanan lisäksi mm. Kanafondia, suippopaprikaa, nuudelia, currya, kookosmaitoa ja korianteria. Mausteinen keitto lämmitti niin ihanasti, että hyrisin hetken aikaa onnesta. Soppaa sielulle.

Kaunista designia on tarjolla näissäkin kuvissa. Nanny Stillin vuonna 1973 suunnittelema Mango-aterinsarja tuli uudistuotantoon hetkiseksi 2000-luvulla. Halusin hankkia vieraita varten yhtenäiset aterimet ja iskin tuohon kiinni. Kolmepiikkinen haarukka oli alkuun arveluttava, mutta senkin kanssa olemme tulleet toimeen. Pidän samettisesta pinnasta ja kauniista muotokielestä. Välineet tuntuvat myös kivan painavilta käsissä.

Ensimmäiset jouluajatukset saavuttivat tajuntani. Vilkuilin eilen joulukalentereita. Myös valoketjun tai -ketjujen hankinta houkuttaa. Olenko minä ainoa?

Hämärän hyssy

 

Kuinka moni muu teistä kipuilee tällä hetkellä syksyn kanssa? Tunsin hetken aamulla suoranaista pelkoa istahtaessani kahvimukin kanssa sohvalle. Koivunoksat näyttivät riisutuimmilta kuin eilen. Vuoden lohduttomin aika hivuttautuu hiljalleen yhä lähemmäs. Mietin, että mistä kaivan elämääni iloa, kun luonto on paljas. Eikä minua varsinaisesti luonnon paljauskaan haittaa, vaan se hämäryys, joka on lähes koko ajan läsnä. Sitten mietin, että ehkä ei pitäisikään kaivata valoa, vaan oppia nauttimaan hämärästä. Kaivella kaikki mahdolliset kynttilänpätkät esille ja käyttöön. Selailin ottamiani kynttiläkuvia vuosien varrelta. Onhan tätä nyt kokeiltava.

Tänäänkin olo on flunssaisempi. Pyöräily töihin ja kotiin vesisateessa ei varsinaisesti auttanut tilannetta. Keitin litratolkulla teetä, että sain itseni lämpimäksi. Istuin sitä sitten peiton alla litkimässä. Villasukatkin kiskaisin varpaita lämmittämään.

Kauneimpia kulmia

 

Nyt on silmäkarkkia runsaasti joka kulmalla. Nautin suuresti. Näiden värien keskellä ei voi muuta kuin olla onnellinen. Erityistä onnea tunnen, kun tuuli lennättää ja pyörittää värikkäitä lehtiä ilmassa. Harmi, että tämä aika on niin nopeasti ohi.

Palomuuriongelmat jäivät tosiaan taakse, mutta netin pätkimisen kanssa taistellaan tottuneesti. Vähintään kerran päivässä irrotellaan piuhat ja käynnistellään uudestaan. Näin on menty jo ties kuinka kauan. Tätäkin postausta loihtiessa netti on katkennut useammankin kerran. Enkä edes jaksa uskoa, että vaihtamalla saisi yhtään sen parempaa. Kärsivällisyyden kasvattelu siis jatkuu. Tavoitteena lehmän hermot.

Eilen laitoin päälleni pirteimmän värisen mekon ja suurimmat omistamani korvakorut. Lähdettiin työkaverin kanssa iltaa istumaan. Yksien juomien jälkeen hän sairastui yllättäen ja lähti kotia kohti. Tallustelin siitä sitten kotiin minäkin. Täytyy myöntää, etten ole ihan terveen tuntuinen itsekään. Kurkku tuntuu kipeältä. Puolisohan on tällä viikolla jo flunssassa ollutkin. Kivasti minulla alkaa huomenna uusi työviikko.

Lämmitin juuri kylmäsavulohipastan jämät. Maistui vielä paremmalta kuin eilen. Taidan poiketa kaupassa hakemassa lisää kylmäsavulohta. Siitä saisi huomisen eväätkin.

Makkarin Marimekot

 

Palasin tauoltani. Palomuurin ongelmat on tältä erää selätetty. Elämä jatkuu. 

Tänään nostin Marimekon julistetaulun seinältä tomutettavaksi ja kokeilin samalla uudenlaisia asetelmia. Juliste on Karhuemo, joka oli myynnissä nelisen vuotta sitten. Äidin kuoleman jälkeen aihe puhutteli ja hankin julisteen. Vaaleanvihreä tausta sopi jo olemassa oleviin esineisiin kauniisti, kuten tuohon pikkuiseen maljakkoon.

Marimekon lakanoita hankin juurikin korona-aikaan. Käytin niihin lisätyötuntien palkkoja ja hälyrahoja. Minulla on muutamia lakanoita, joissa on reippaammin väriä. Muuten olen suosinut mustaa ja valkoista. Tuo Tantsu-kuosi on yksi suosikeistani.

Ihana auringonpaiste ja ihanat syksyn värit. Ruska on parhaimmillaan. Vaahterat ovat juuri nyt minun silmääni erityisen kauniita. Puoliso keskittyi opintoihin, joten lähdin heti aamukahvittelun jälkeen ulos kiertelemään kamerani kanssa. Jouduin palaamaan kotiin aiottua aikaisemmin. Sain nimittäin sadekuuron niskaani. Tultuani kotiin laittelin itselleni aamupalaa. Lenkin päälle marjamysli maistui paremmalta kuin ikinä.

Iloitsen tänään uusista ulkoiluhousuista, jotka sain vihdoin ja viimein hankittua. On ollut tarve hankinnalle jo pidempään, mutta housujen ostaminen on kamalinta mitä tiedän. Liian pitkät lahkeet ovat suurin kompastuskiveni. Kokeilin myymälässä kaksia housuja, joista toiset lähtivät matkaan. Yllätyksekseni ostosreissu oli varsin kivuton. Eipä minua kaatosateet jatkossa enää paljon hätkäytä. Antaa tulla vaan!