Oma budoaari

 

Vuorotyöläisinä arvostamme sitä, että makuuhuoneita on kaksi. Elämme toisinaan hyvinkin eri rytmeissä, joten on vain hyvä, että molemmilla on oma soppi, johon käpertyä. Puolison nukkuessa yövuoron jälkeen minä vietän aamuni hitaasti omassa budoaarissa. Näin tein eilenkin. Polttelin sängyn vieressä kynttilää ja luin sisustuskirjaa, jonka olin löytänyt edellisenä iltana kaapista. Melkoisia aarreaittoja nämä meidän kaapit. Koskaan ei voi tietää, mitä niistä sattuu löytämäään. Vain yksi asia on varma. Et löydä kaapista koskaan juuri sitä asiaa, mitä olit sillä hetkellä etsimässä.

Nukkuminen on ollut yhtä taistelua. Iltaisin tunnen mielessäni levottomuutta jo vetäessäni  ikkunaverhoja kiinni. En voi olla miettimättä, kuluuko yö taas lakanoihin sotkeutuen. Onhan elämässä ollut kaikenlaista oireilua yli vuoden. Paino nousee, hermoja kiristää ja tulee herkästi lämmin. Olen purrut hammasta ajatellen, että kuuluu ikään. Vasta nyt olen ruvennut kyseenalaistamaan, että tarvitseeko kuulua. Luvassa on verikoeaika ja uusi lääkäriaika. On ainakin hyvä nähdä, missä ollaan menossa.

Aurinko paistaa upeasti. Kerrassaan mainio päivä valokuvaukseen, mutta laboratorioon pitäisi lähteä ja sen jälkeen olen lupautunut illaksi töihin. Kuinkas muuten.

Aamunavaus

Päivän lähtökohdat eivät olleet hääppöiset tänään. Heräsin säpsähtäen, kun naapurin pora käynnistyi. Olin umpiväsynyt. Harmitti, etten ollut saanut nukuttua univelkoja pois. Tein aamurutiinini korvatulpat korvissa. Keitin kahvia jauhamistani pavuista ja sytytin kynttilän. Tällä kertaa katselin liekin lepatusta sängystä käsin. 

Kirpputoreja kävin kiertelemässä. Ostoelämyksiä en kokenut, mutta oli ihan fiksua nousta sohvalta ja suunnata kaupungille. Huomenna kun on luvassa istumista aamusta iltaan työpaikan strategiapäivän muodossa. Aikoinaan pitkät luentopäivät menivät silmää räpäyttämättä. Nykyään tunnen tuskaa jo parin tunnin istumisen jälkeen.

Ilahduin tänään suuresti, kun löysin anopin neuloman lettikuvioisen tuubihuivin. Olin etsinyt sitä tänä syksynä jo monta kertaa. Samalla käteeni sattuivat Papun villaiset sormikkaat, joissa on tupsut kämmenselässä. Otin molemmat heti käyttöön.

Myskikurpitsat paahtuvat uunissa. Mietin, surauttaisinko samettiseksi sosekeitoksi.

Kuusikossa

Löysin yhtenä päivänä kaappeja penkoessani toisen lintukoristenauhan. Näitä myytiin viime vuonna Ikeassa kahden kappaleen pakkauksissa - ja toinen jäi jemmaan. Hintaa laatikolla taisi olla vajaat neljä euroa. Hankinta, josta on ollut iloa koko rahalla. Samalla päädyin kaivelemaan Kuusikossa-sarjan tyynynpäällisen esille korituoliin. Tunnelma on heti huomattavasti talvisempi. Vai pitäisikö sanoa jouluisempi?

Pyhäinpäiväviikonloppu hurahti yövuoroissa valvoessa. Nyt aloittelen vapaitani. Puolison vapaat päättyivätkin tähän samaan saumaan, joten saan nauttia tästä suuresta vapaudesta ihan itseni kanssa. Mitähän kivaa viihdykettä päivieni iloksi keksisin? 

Odotan aamun vastajauhettua kahvia. Aion myös katsoa Suomen kaunein koti -sarjaa. Näkemättömiä jaksoja saattaa olla odottamassa useampiakin. Niillä on kiva aloittaa päivä. Nyt kuitenkin peiton alle ja unille. Nauttimaan sunnuntaiaamun rauhasta.

Piparkakkuja

 

Teki mieli leipoa ensimmäiset piparkakut - ja tuoksuttaa samalla koti sekä taloyhtiön rappukäytävä jouluisan mausteiseksi. Nyt on lintuja ja sydämiä teen kanssa.

Edistystä sillä lailla elämässä, että saatiin viimein uusi sohva tilattua. Kolmessa tai neljässä viikossa tulee toimitus. Myönnetään, rohkeuteni ei riittänyt väriä valitessa mihinkään erikoisempaan. Entinen hiilenharmaa vaihtuu vaaleanruskeaan. Se sopii tummaan lattiaan sekä olohuoneessa vallitsevaan lämpimään värimaailmaan.

Eipä tänne ihmeitä kuulu. Aloitimme seuraamaan Salaisia kansioita (The X-Files) puolison kanssa. On pitkälti Scullyn ja Mulderin ansiota, että löysimme toisemme aikoinaan. Tutustuimme viettäessämme aikaa Salaiset kansiot -maratonin parissa. Istuimme opiskelijaporukan kanssa tiiviisti telkkarin ääressä, kun jaksoja tuli joltain kanavalta läpi viikonlopun. Keskustelimme lähinnä mainoskatkoilla. Pian meistä tuli ystäviä. Ystävinä muutimme yhteiseen kotiinkin. Kämppiksiksi. Eipä siinä montaa päivää ehditty saman katon alla ystävinä elellä, kun kaveruus muuttui seurusteluksi.

Hyggeilyä

 

Minun hyggenurkkaukseni keittiössä on näyttänyt aamuisin tältä. Olen ensinnäkin jauhanut kahvini pavuista, mitä teen harvemmin. Olen myös laittanut pöydälle kynttilän palamaan ja valinnut kaapista tavanomaista kauniimmat villasukat. Olen hemmotellut itseäni urakalla matkalla kohti marraskuuta. Marraskuu ei ole mitenkään helppo kuukausi. Pitäisiköhän jatkaa tätä hemmotelua joulukuulle saakka?

Teen töitä kolmessa vuorossa. Nukahtamista helpottamaan minulla on nukahtamislääkkeet, joita käytän harvoin. Otin yhtenä iltana pienen palasen lääkettä. Yön nukuin hyvin, mutta aamulla huomasin jotain vähintäänkin outoa tapahtuneen. Olin repinyt irti kaksi sivua kirjasta, joka oli jäänyt viereeni illalla. Kun asiaa rupesin ajattelemaan, niin jonkinlainen hämärä mielikuva minulla tästä repimisestä oli. Nyt kynnys lääkkeen ottamiselle on korkeampi. Ties mitä ideoita saan yöllä päähäni. 

Eilen vietettiin treffi-iltaa ja leivottiin puolison kanssa pizzaa. Tehtiin kerralla monta pellillistä eri täytteillä. Osa laitettiin pakastimeen. Tänään aion lähteä hälytysluonteisesti iltavuoroon pyörimään. Aion napata pizzapaloja evääksi.

Olen koukuttunut liikkumaan. Olen laukannut nyt kaikkiaan yhtenätoista päivänä peräkkäin älykellon vaatimat askelmäärät. Tämä päivä tekee tuskin poikkeusta, kun olen lähdössä töihinkin. Hienosti tehty älykello. Olet saanut orjuutettua minut.

Yksi tähti

 

Ei yksi tähti joulua tee. Eihän? Pelastin pahvisen joulutähden kaapista. Yksi sakara oli ottanut vuoden aikana osumaa. Päätin jättää tähden esille ennen kuin rikon sen kokonaan. Tähti riippuu nyt ovenrivassa. Siinä, missä Marimekon kassi aiemmin.

Takana ihanan leppoisa viikonloppu. Se sisälsi paljon lepoa, liikuntaa ja joutenoloa. Molempien öiden unet olivat noin 12-tuntisia. Yövuorojen jälkeiset univelat kuittasin siis tyylillä. Stressikäyrät ovat älykellon mukaan olleet viikonloppuna matalammat kuin aikoihin. Nyt vasta alkaa tuntua, että se flunssakin olisi häipynyt lopullisesti.

Yksin kotona

 

Sen verran vilahti päivällä valoisaa aikaa sateiden välissä, että sain napsittua muutamia kotikuvia talteen. Puolisolla on luvassa pitkiä työpäiviä koko loppuviikolle. Itse litkin tässä sohvannurkassa kahvia, polttelen kynttilöitä ja ihmettelen, mihin tulevat vapaapäiväni käyttäisin. Yksi asia tulee ainakin näitä valokuvia katsellessa mieleen. Olisikohan jo aika saada tuo Lempeällä lammella -taideprintti seinälle? Aurinko näkyy kellottavan kumollaan, mutta toisaalta taas - onko tuo nyt niin justiinsa?

Joulukyntteliköt menetin viime joulun aikaan. Kumpikin niistä lakkasi toimimasta. Vaihdoin kaikki lamput, mutta eipä siitä apua ollut. Valoketjuja meillä ei ole tällä hetkellä yhtäkään. Ilmatieteenlaitos ennustaa lähipäiville sumuista tai sateista. Tunnelmavalot tulisivat todellakin tarpeeseen. Myös polkupyörän takavalolle kävi taannoin köpelösti. Ostoksille on siis suunnattava näillä näppäimillä.

Nyt aion laittaa sadevaatetta niskaan ja suunnata ulos tuulettamaan aivojani. Tuntuu, että olen sen tarpeessa. Sitten ryhdyn kokkaamaan. Hyvää viikonloppua!

Mielenmaisemia

Jos jotain tältä syksyltä jäi puuttumaan, niin Kerimäen syksytunnelmat. Heti pihasaunan takaa alkaa metsä, joka päättyy suohon. Suolla rämpiminen on aina kaiken vaivan arvoista. Värit siellä ovat pehmeät ja harmoniset. Herkkien suonäkymien vastapainoksi tarjoilen tunnelmia Kerimäen satamasta. Punaiset venevajat, karut kivet ja vesi. Toinen suosikkipaikoistani tuolla. Kierros suolla ja kierros satamassa. Sen jälkeen villasukat jalkaan, kuppi kahvia ja kylki vasten leivinuunin kylkeä.

Ensimmäiset yövuoroni kuukauteen. Naapuri sai siitä varmasti jonkun etiäisen. Hän oli nimittäin kaivanut poransa naftaliinista ja yllätti minut remonttiäänillä. Unet jäivät hävyttömän lyhyeksi. On juotava kahvia ja vähän enemmän kahvia. Onneksi tämän yön jälkeen on taas hulvattomasti vapaapäiviä univelkojen kuittaamiseen.