Jungmannin kortteli

 

Halusimme jatkaa Helsingin vierailua lisäyön verran. Bob W tarjosi kaksiota Katajanokalta Jungmannin talosta hyvään hintaan, niinpä päädyimme sinne. Olen ollut Bob W:n asiakkaana sen verran pitkään, että tarjolla oli myös aikainen sisäänkirjautuminen ja myöhäinen uloskirjautuminen, mikä oli plussaa.

Jungmannin talo rakennettiin Katajanokan Kruunuvuorenkadulle vuonna 1907. Alunperin se toimi makasiinina. Rakennus oli pitkään tyhjillään, kunnes se remontoitiin täysin vuonna 2022. Korttelista löytyy huoneistohotellin lisäksi mm. lähikauppa, kampaamo, sushiravintola, pizzeria, kahvila ja Alko. Raitiovaunupysäkki on talon edessä. Meillä oli siis kaikki, mitä yhden yön majoittumiseen tarvittiin. 

Valokuviin kokosin kauneimpia paloja Jungmannin talosta ja hotellihuoneesta. Pääkuvan ikkunasta portaisiin laskeutuva ristikkovalo pysäytti minut kuin seinään. Kerrassaan kaunista. Käytävät ja rappuset miellyttivät myös silmää. Nautin kovin hiljaisuudesta paksujen seinien sisällä. En häiriintynyt edes raitiovaunuista, jotka kolistelivat talon ohi. Vanha, punatiilinen seinä oli myös tunnelmallinen.

Airbnb-majoituksista olen pitänyt, koska on ollut hauskaa jalkautua paikallisten joukkoon. Nyt huomaan, että intoni niihin on laskemassa. Airbnb-kohteissa on lähtiessä aina jotain puuhasteltavaa:  Roskien viemistä, astioiden tiskausta ja paikkojen järjestelyä. Tuolta lähtiessäni en puuhastellut mitään, nappasin vain matkatavarani ja vedin oven kiinni perässäni. Kuinka rentouttavaa se olikaan. Yksi Airbnb-majoitus meillä on kesälle tulossa. Ehkäpä jatkossa on sitten luvassa enemmän hotellielämyksiä.

Ahdistelin viime postauksessa tiukan oloista työputkea. Pari ensimmäistä työpäivää meni jo mukavasti soljuen. Tänään aion nauttia rennosti ykkösvapaasta. Toivon, että mukavasti soljuva liike jatkuu aina seuraavaan viikkoon saakka. Ainoa musta pilvi mielessäni on eräs työvuoro, jossa on minä ja tyhjä viiva. Voin kyllä tehdä kahden ihmisen edestä töitä, mutta olisihan se ihanaa myös saada kahta palkkaa.

Sadepäivän museokierros

 

Reissun ainoa sadepäivä valikoitui luontevasti museopäiväksi. Ensimmäisenä matkustimme bussilla läpi harmaan Helsingin Kuusisaareen, jossa Didrichsenin taidemuseo sijaitsee. Museo itsessään on jo hieno. Etupihalla on uima-allas ja takapihalla meri. Eipä niistä kumpaakaan halunnut jäädä ihastelemaan, kun vesipisarat putoilivat tiiviiseen tahtiin nenän päälle. Lappilaisen kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen värikylläiset maalaukset ilahduttivat ja piristivät kaiken sen harmauden keskellä. Nautin. Oli sinne eksynyt muutama muukin. Jonottaa ei tarvinnut, mutta väkeä pyöri turhan paljon minun makuuni.

Kuusisaaresta palasimme keskustaan ja suoraan luonnontieteelliseen museoon. Museon kahvila oli viihtyisä. Siinä istuimme pitkään herkutellen lattekupillisilla ja korvapuustijuustokakkupalasilla. Sen jälkeen suuntasimme varsinaiselle museokierrokselle. Suomen eläimet olivat lähinnä sydäntäni. Harpoin heti ensimmäiseksi tervehtimään karhuja, lintuja ja metsäkauriita. Ihailin myös itse museota. Siellä oli aivan upeat, koristeelliset portaikot, suuret ruutuikkunat sekä kuvioidut ruutulattiat. Oli meneillään lauantain viimeiset pari tuntia, joten ihmisvilinää ei liiemmin ollut. Saimme nauttia rauhassa.

Kesälomani pitäisi muuten alkaa tasan kuukauden päästä. Työntekijöistä on nyt huutava pula. On enemmän lähtijöitä kuin tulijoita. En jaksa uskoa hetkeäkään, että lomani ihan oikeasti toteutuisi. Olen toivonut, että saisin siihen edes vapaapäiviä. Minä todella haluan päästä kokeilemaan elämää Vanhassa Porvoossa. Haluan aamukahvit pihaterassilla. Haluan Porvoon ravintolat, putiikit ja kahvilat.

Hulvattoman vapaaviikon vastapainoksi minulla on nyt hyvinkin tiukka työtahti. Seuraavan kahdeksan päivän aikana on luvassa vain kaksi vapaapäivää, eivätkä nekään ole vierekkäin. On palasteltava elämää pienempiin osiin, mentävä päivä kerrallaan. Kyllähän tämä tästä vielä iloksi muuttuu. 

Solo Sokos Hotel Pier 4

 

Kun satuimme hengailemaan Helsingin vierailulla Katajanokalla, niin päätimme poiketa kurkistamassa Solo Sokos Hotelsin Pier 4 -hotelliin. Eikös sitä sanota, että uteliaisuus pitää mielen virkeänä?

Hotelli avattiin Katajanokan rantaan elokuussa 2024. Rakennus on nimeltään Katajanokan laituri ja hotellin lisäksi siinä toimii Stora Enson pääkonttorin toimitilat. Katajanokan laituri on sikäli poikkeuksellinen rakennus, että se on puurakenteinen aina pilareita ja välipohjia myöten. Alkuvuodesta 2025 se palkittiin kansainvälisen lehdistön myöntämällä puuarkkitehtuuripalkinnolla. 

Rakennuksen katolla sijaitsee kaikille avoin terassiravintola Humu, jonka terassi ulottuu liki koko katon alueelle. Maisemat avautuvat siitä niin merelle kuin kaupungin kattojen yli. Kuten kuvista näkyy, kattoterassilla poikkesin minäkin. Hyytävän kylmää oli. Pari valokuvaa nappasin ja kipitin kiireesti takaisin sisälle. Terassi avataan myöhemmin keväällä eli lämmittävä drinkki jäi minulla vain haaveeksi.

Jo suuri ja näyttävä aula ilahdutti kauniilla puuarkkitehtuurillaan. Oli aivan pakko kaivaa heti kamera esiin. Enkä ollut ainoa. Pyörittiin tuolla reilun tunnin verran. Kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen paikka. Ei olisi hassumpaa jäädä joku kerta vaikka yöksikin. Tai käydä hotellin kehutussa ravintola Harboressa illallisella. Puhumattakaan siitä drinkistä, joka jäi nyt kattoterassilla väliin.

Pesä Punavuoressa

Minun superpitkät vapaani sattuivat ihan sattumalta puolison talvilomaviikolle. Eipä siinä kauan ehtinyt nokka tuhisemaan, kun saimme idean lähteä reissun päälle. Istahdin sohvalle etsimään Airbnb-asuntojen joukosta helmeä. Kohta pakattiinkin jo laukkuja - ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä. 

Tällä kertaa majapaikkamme sijaitsi Punavuoressa. Ihastuin asunnossa erityisesti tunnelmalliseen vuodekatokseen, johon piti kiivetä muutaman portaan verran. Pidin myös suuresta ja valoisasta keittiöstä, johon aamuaurinko paistoi lämpimästi. Keittiössä esillä oleva vanha tiilinen seinäpinta oli hieno. Se suorastaan huokui historiaa. Nappasin kuvan myös ovikellosta. On ehkä suloisin ovikello ikinä.

Kadun päässä näkyi meri, kun oikein tiiraili kaula pitkällä ikkunalasin takaa. Tästä taloyhtiöstä esiteltiin muuten asunto Suomen kaunein koti 2024 -sarjassa. Tajusin sen nähdessäni pihan hevostallit, joihin on rakennettu loft-asuntoja. Piha oli muutenkin kaunis. Lumikellot loistivat kilpaa kukkapenkissä.

Helsingin reissun aktiviteeteista, maisemista ja tunnelmista napsin innoissani ison kasan valokuvia muistoksi. Niihin palailen pikku hiljaa tässä kevään edetessä. On mukavaa, kun on postausideoita jo valmiina varastossa. Omista kotinurkista ei vaan riitä mitenkään jutunjuurta loputtomiin.

Huikean pitkistä vapaista on nautiskeltu sydämen kyllyydestä. Haikeana luovuimme Helsingistä tänään. Seuraavaksi on luvassa valvomista yövuoroputkessa. Onneksi on kesäaika ja pitenevät päivät.

Uusi unimaski

 

Viikonloppuna nautin puhtaista lakanoista ja uudesta unimaskista. Makuuhuoneen sängyllä oli entuudestaan tummansininen makrameesolmuilla koristeltu tyyny. Sen kanssa ripaus keltaista sopii hienosti yhteen. Minulle uusi väripari, mutta täytyy myöntää, että pidän yhdistelmästä.

Ensimmäisten kokeilujen perusteella unimaski on varsin toimiva. Koko on tarpeeksi suuri, kuminauha sopiva mitaltaan ja pimennys hyvä. Silkki on materiaalina aivan ihana. Raskiikohan tätä käyttää oikeasti? Näitä oli saatavina myös muissa väreissä. Jos joku kiinnostui, niin Trésorie -kaupasta näitä löytyy. Kävin kaverin kanssa piipahtamassa Normalissa viikonloppuna. Nappasin sieltä vielä mustan, muotoillun 3D-unimaskin kokeiluun. Jokohan näillä ostoksilla nukkuisin paremmin kesällä?

Eipä tänne päin mitään ihmeitä kuulu. Puoliso oli viikonloppuna reissussa ja minä tylsistyin itsekseni kotona. Vähän yritin siivoilla, vähän tein töitä, kaveria tapasin kaupungilla kahvittelun merkeissä ja loppuajan seurasin Netflixin murhasarjoja sohvalta käsin.

Taivas on sininen ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Ensin meinasi harmittaa ajatus töihin lähtemisestä. Sitten huomasin sääennusteesta, että illaksi on luvassa vesisadetta. On aivan passeli ilta työnteolle siis. Tästä iltavuorosta kun selviän, niin sitten minulla on lähes koko loppuviikko vapaata. Työn osa-aikaisuudessa on kieltämättä omat hyvät puolensa.

Aamutunnelmia

 

Viikonloppuna meillä oli tarjolla astetta parempaa aamupalaa, kun kahvipöytään laitettiin tuoreita croisantteja ja veriappelsiineja. Raidallinen tunikamekkoni hehkui keväisen keltaisena ja siksi sekin pääsi kameran eteen. Nipsaisin kahvipöydän iloksi vielä oksan viherkasvista pieneen maljakkoon.

Arabian Emilia-sarjan kahvimukin olemassaolon olin ehtinyt jo lahjakkaasti unohtaa. Tajusin vain yhtäkkiä, etten ole nähnyt mukia pitkiin aikoihin ja etsin sen varta vasten käyttöön astiakaapin uumenista. Uusi suosikkini. Muki on kaunis kuin karamelli. Pisteenä iin päällä on sisäreunan herkkä kuviointi.

Olen parhaillaan yövuoroputkessa. Normaalisti teen vain kaksi yötä kerrallaan, nyt olosuhteiden pakosta öitä on kaikkiaan kolme. Elämä on väsymystä, vatsakipua ja närästystä. Edessä siintää kuitenkin kirkkaana peräti viiden päivän vapaat. Siinä ajassa ehtii kyllä toipua yövalvomisesta.

Jotain hyvääkin. Pitkien etsintöjen jälkeen löysin viimein unelmieni unimaskin, ja odotan toimitusta. Maski on valmistettu silkistä ja niin suuri, että pimennys on taattu. Kevään inspiroimana tilasin kukkakuviollisen mallin keltaisena. Kirjoittelen aiheesta enemmän kuvien kera, jahka pääsen sitä koekäyttämään.

Avasin aamulla työpaikan kaihtimet. Ulkona sateli taas lunta ja sekös minua rupesi ärsyttämään. Onneksi tajusin katsoa kauemmas, metsän taakse. Siellä orasti mitä kaunein auringonnousu. Kotimatkalla lauloivat talitintit. Onhan tämä talvi kohta taputeltu loppuun, vaikka taivaalta tulisi mitä.