Lumihiutaleita

 

Valoketjun kävin viimein hankkimassa iltojen iloksi. Päädyin lopulta tuollaiseen lumihiutale-aiheiseen malliin. Samalla reissulla päätin etsiä uuden kalenterin vuodelle 2026. Olen suosinut jo vuosien ajan Mira Malliuksen kuvittamia kalentereita. Seuraavalle vuodelle olin ajatellut jotain muuta, mutta kuinkas sitten kävikään?

Minulla on ruokavalion muutosprojekti aluillaan. Verikokeissa paljastui munuaisten vajaatoiminta. Perehtyessäni aiheeseen huomasin, että ruokavalioni perusta ei suosi munuaisia. Syön paljon maitotuotteita (maustamatonta jogurttia tai rahkaa) ja täysjyväviljaa. Proteiinia olen tottunut myös syömään reippaasti. Suolaakin menee yli suositusten. Tarkoitus olisi monipuolistaa ruokavaliota. Kasvisten määrää aion lisätä laittamalla niitä ruokiin esimerkiksi raasteena, soseena tai pilkottuna. Rahkan tai jogurtin voi ostaa välillä kauraisena versiona. Tähän valikoimaan pitänee tutustua kaupassa. Leivän päälle aion laittaa jatkossa entistä useammin avokadoa tai tofua. Veden juomista minun pitäisi ruveta opettelemaan. Sitä en tahdo arjessa muistaa.

Toivottoman pimeä sadepäivä. Tekisi mieli pistää sälekaihtimet kiinni ja vaipua talviuneen. Aion kuitenkin lähteä kohta liikkeelle ja suunnata töihin. 

Rymsteerausta

 

Tulin eilen kotiin ruokaostoksilta kukkakaupan kautta. Samettilehtisen herttaköynnösvehkan kohtaloksi koitui marraskuu. Tai sitten minä. Ajattelen kuitenkin mieluummin, että se kuoli valon puutteeseen. En halunnut hankkia vielä jouluista kukkaa, niinpä kotiutin tuon näyttävän muratin. Heti kuvien ottamisen jälkeen aloitin rymsteeraamaan. Kasvi pääsi lähemmäs ikkunaa ja tuuletin lähemmäs minua. Olen ruvennut käyttämään sitä öisin, koska jossain vaiheessa tulee aina liian lämmin.

Tämän viikon vapaapäivät on nyt eletty. Ajatuskin tuntuu kivikkoiselta, mutta kyllä se viikko siitä hiljalleen suttaantuu tälläkin kertaa. Uskon vahvasti näin. Paperista joulutähteä metsästin ajankulukseni eilen. Lopulta kävi onni. Löysin mieleiseni ja laitoin tilauksen matkaan. Onpahan taas elämässä jotain mukavaa odotettavaa.

Sääennusteen yöksi lupailemat lumihiutaleet jäivät tulematta. Olen helpottunut. Voin napata pyörän alle. Työpäivän jälkeen kiidän suoraan tapaamaan lääkäriä. Myönnän, että jännittää jo nyt. Millähän lailla minä rupean rymsteeraamaan elämääni?

Ensimmäiset tortut

 

Ulkoilun päätteeksi söin kurpitsasosekeittoa, jonka olin tehnyt viikonloppuna kaupan kurpitsasoseesta. Lämmitettynä se oli vielä parempaa kuin eilen. Päälle paahdoin kurpitsansiemeniä. Jälkiruoaksi maistelin ensimmäisiä omena-kanelitorttuja.

Aamupäivällä paistoin noita torttuja, otin valokuvia, söin aamupalaa ja laittauduin ulkoilemaan. Hikikarpalot vaan valuivat otsalla kaikissa noissa puuhissa. Välillä tuntuu, että pikkusormen heilahtaminen saa jo hien valumaan. Näin tiedoistani, että vaihdevuosia kuvaava FSH-arvo pitäisi kohdallani tuplautua ennen kuin saisin hormonikorvaushoitoa. Tulen hikoilemaan ehkä vielä vuosia. Verikokeista löytyi useampi arvo, joka oli pielessä. Kun tarkastelin niitä, niin huomasin, että ne liittyivät elimistön kuivumiseen. Näin paljon hikoilevan pitäisi siis tajuta juoda vettä enemmään.

Aika oleiluhenkinen on itsenäinen viikonloppuni ollut. Eilen katsoin Yleltä Islantiin sijoittuvan kotimaisen sarjan Kaikki rakastavat hevosia. Siinä on pääosissa mm. Samuli Edelmann ja Peter Franzén. Parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin Islannin upeat maisemat. Jäin haaveilemaan, että pääsisin tuonne joskus itse tallustelemaan ja ihmettelemään. Tänään kävin etsimässä joulutähteä ikkunaan, mutta hankkimatta jäi. Ehkä etsin netistä ja teen tilauksen. Saanpahan sitten kerralla mieleiseni.

Piilossa

 

Tätä päivää olen viettänyt peiton alla. Ensi viikosta on tulossa täyteen aikataulutettu, joten olen ottanut levon kannalta nyt. Laiskottelua on tarkoitus harrastaa myös tulevana viikonloppuna. Puoliso lähtee reissaamaan. Minä aion vain olla.

Valokuvissa näkyvä Normann Copenhagenin Heima-kynttelikkö on viehättää silmää yksinkertaisella muotoilullaan. Sen on suunnitellut Francis Cayouette. Heima on islantia ja se on suomeksi kotona. Valurautainen runko takaa, että kynttelikkö ei ole mikään hempula. Suosin tuota erityisesti joulunaikaan, koska kynttelikkö tuo juhlan tuntua kotinurkkiin. Tarvitsin elämääni kunnon juhlatujauksen tänään, koska eilinen oli kaikkiaan kerrassaan kamala päivä. Pieleen menneiden asioiden lista tuntui pitkältä.

Oma budoaari

 

Vuorotyöläisinä arvostamme sitä, että makuuhuoneita on kaksi. Elämme toisinaan hyvinkin eri rytmeissä, joten on vain hyvä, että molemmilla on oma soppi, johon käpertyä. Puolison nukkuessa yövuoron jälkeen minä vietän aamuni hitaasti omassa budoaarissa. Näin tein eilenkin. Polttelin sängyn vieressä kynttilää ja luin sisustuskirjaa, jonka olin löytänyt edellisenä iltana kaapista. Melkoisia aarreaittoja nämä meidän kaapit. Koskaan ei voi tietää, mitä niistä sattuu löytämäään. Vain yksi asia on varma. Et löydä kaapista koskaan juuri sitä asiaa, mitä olit sillä hetkellä etsimässä.

Nukkuminen on ollut yhtä taistelua. Iltaisin tunnen mielessäni levottomuutta jo vetäessäni  ikkunaverhoja kiinni. En voi olla miettimättä, kuluuko yö taas lakanoihin sotkeutuen. Onhan elämässä ollut kaikenlaista oireilua yli vuoden. Paino nousee, hermoja kiristää ja tulee herkästi lämmin. Olen purrut hammasta ajatellen, että kuuluu ikään. Vasta nyt olen ruvennut kyseenalaistamaan, että tarvitseeko kuulua. Luvassa on verikoeaika ja uusi lääkäriaika. On ainakin hyvä nähdä, missä ollaan menossa.

Aurinko paistaa upeasti. Kerrassaan mainio päivä valokuvaukseen, mutta laboratorioon pitäisi lähteä ja sen jälkeen olen lupautunut illaksi töihin. Kuinkas muuten.

Aamunavaus

Päivän lähtökohdat eivät olleet hääppöiset tänään. Heräsin säpsähtäen, kun naapurin pora käynnistyi. Olin umpiväsynyt. Harmitti, etten ollut saanut nukuttua univelkoja pois. Tein aamurutiinini korvatulpat korvissa. Keitin kahvia jauhamistani pavuista ja sytytin kynttilän. Tällä kertaa katselin liekin lepatusta sängystä käsin. 

Kirpputoreja kävin kiertelemässä. Ostoelämyksiä en kokenut, mutta oli ihan fiksua nousta sohvalta ja suunnata kaupungille. Huomenna kun on luvassa istumista aamusta iltaan työpaikan strategiapäivän muodossa. Aikoinaan pitkät luentopäivät menivät silmää räpäyttämättä. Nykyään tunnen tuskaa jo parin tunnin istumisen jälkeen.

Ilahduin tänään suuresti, kun löysin anopin neuloman lettikuvioisen tuubihuivin. Olin etsinyt sitä tänä syksynä jo monta kertaa. Samalla käteeni sattuivat Papun villaiset sormikkaat, joissa on tupsut kämmenselässä. Otin molemmat heti käyttöön.

Myskikurpitsat paahtuvat uunissa. Mietin, surauttaisinko samettiseksi sosekeitoksi.

Kuusikossa

Löysin yhtenä päivänä kaappeja penkoessani toisen lintukoristenauhan. Näitä myytiin viime vuonna Ikeassa kahden kappaleen pakkauksissa - ja toinen jäi jemmaan. Hintaa laatikolla taisi olla vajaat neljä euroa. Hankinta, josta on ollut iloa koko rahalla. Samalla päädyin kaivelemaan Kuusikossa-sarjan tyynynpäällisen esille korituoliin. Tunnelma on heti huomattavasti talvisempi. Vai pitäisikö sanoa jouluisempi?

Pyhäinpäiväviikonloppu hurahti yövuoroissa valvoessa. Nyt aloittelen vapaitani. Puolison vapaat päättyivätkin tähän samaan saumaan, joten saan nauttia tästä suuresta vapaudesta ihan itseni kanssa. Mitähän kivaa viihdykettä päivieni iloksi keksisin? 

Odotan aamun vastajauhettua kahvia. Aion myös katsoa Suomen kaunein koti -sarjaa. Näkemättömiä jaksoja saattaa olla odottamassa useampiakin. Niillä on kiva aloittaa päivä. Nyt kuitenkin peiton alle ja unille. Nauttimaan sunnuntaiaamun rauhasta.

Piparkakkuja

 

Teki mieli leipoa ensimmäiset piparkakut - ja tuoksuttaa samalla koti sekä taloyhtiön rappukäytävä jouluisan mausteiseksi. Nyt on lintuja ja sydämiä teen kanssa.

Edistystä sillä lailla elämässä, että saatiin viimein uusi sohva tilattua. Kolmessa tai neljässä viikossa tulee toimitus. Myönnetään, rohkeuteni ei riittänyt väriä valitessa mihinkään erikoisempaan. Entinen hiilenharmaa vaihtuu vaaleanruskeaan. Se sopii tummaan lattiaan sekä olohuoneessa vallitsevaan lämpimään värimaailmaan.

Eipä tänne ihmeitä kuulu. Aloitimme seuraamaan Salaisia kansioita (The X-Files) puolison kanssa. On pitkälti Scullyn ja Mulderin ansiota, että löysimme toisemme aikoinaan. Tutustuimme viettäessämme aikaa Salaiset kansiot -maratonin parissa. Istuimme opiskelijaporukan kanssa tiiviisti telkkarin ääressä, kun jaksoja tuli joltain kanavalta läpi viikonlopun. Keskustelimme lähinnä mainoskatkoilla. Pian meistä tuli ystäviä. Ystävinä muutimme yhteiseen kotiinkin. Kämppiksiksi. Eipä siinä montaa päivää ehditty saman katon alla ystävinä elellä, kun kaveruus muuttui seurusteluksi.