Torkkupeiton alla

 

Aamulla yövuoron jälkeen kotia kohti kävellessä kenkien alla kuului pakkaslumen narsketta. Kuinka olinkaan kaivannut tuota ääntä. Siihen vielä metsämaisema, tähdet ja lumen kimallus. Olisin voinut tallustella siinä ihastellessa maailman ääriin.

En halunnut nukkua kauniin talvipäivän ohi, joten ajastin itselleni herätyskellon soimaan. Revin itseni umpiväsyneenä sängystä ylös. Kaihtimien takaa paljastui pakkaspäivän aurinko, joka valaisi koko kodin. Unet katosivat silmistä sen sileän tien. Kyllä kannatti nousta nauttimaan. Auringon laskiessa lähdin iltapäivätorkuille. Nyt laittelen aamukahvia. Vielä olisi toinen yö valvottavana ennen vapaapäivien alkamista.

Pienesti punaista

 

Punaisen rusettityynyliinan hankinta lähti liikkeille noista punaisista Pino-kynttilänjaloista, joita minulla on pari. En käytä niitä läheskään joka joulu. Viime vuonna kaivoin ne kaapista ja totesin, että ne saattaisivat sopia Kalendin punaisen sävyn kanssa kivasti yhteen. Toimii. Juuri enempää en kotiini punaista kaipaakaan.

Kävimme eilen pitkästä aikaa ulkona syömässä. Otimme Gastropub Einossa päivän kala-annoksen kahdelle. Pöytään tuotiin parila, johon oli koottu kuhaa, paistettuja kasviksia, jättikatkarapuvartaat, samppanjakastiketta, salsa verde-kastiketta ja hernepyrettä. Mainio annos. Pitäisi ehdottomasti käydä syömässä ulkona useammin.

Ulkona sataa taivaan täydeltä lunta. Maa on puhtaan valkoinen. Haluaisin seisoa ikkunan ääressä katselemassa hiutaleiden putoamista. Voisin seisoa siinä yön.

Rusetti

 

Rusetit ovat sisustuksessa näkyvästi esillä. Niitä näkyy kaikkialla. Itse innostuin aiheesta vuosi takaperin. Silloin bongasin tuon Marimekon Kalendi-tyynyliinan. Se näytti silmiini jättimäiseltä rusetilta. Hankin tyynyliinan piristämään joulusisustusta. Mukavasti se tuokin väriä mustavalkoisiin lakanoihin. Tyynyliinassa on ripaus kultaa pallojen muodossa. Pyöreä kultapallo löytyy myös ikkunalaudalta. Mänty-aiheinen kello pyörii lämpöpatterin lämmöstä yötä päivää tuoden kimallusta hämärän keskelle.

Pimeitä ovat päivät. Olen ottanut tavakseni haalia kaikki mahdollinen valo makuuhuoneeseen. Pimennysverhot olen aiemmin avannut ja jättänyt roikkumaan avoimena. Nyt hyödynnän verhojen taakse jäävän ikkuna-alan ja käytän ikkunalautaa tamppina. Minä ja kukat nautimme. Kaiken lisäksi ikkuna näyttää kivalta näin.

Päässäni soi repeatilla aamusta iltaan laulu Tulkoon joulu. Se on pyörinyt siellä varmasti viikon verran. Ellei ylikin. Ei se haittaa minua yhtään, laulu on kaunis. Mietin vain ennakkoon, miten pääsen tästä korvamadosta joulun jälkeen eroon. En välttämättä haluaisi rallatella tätä enää pääsiäisen aikaan. Onko hyviä neuvoja tarjolla?

Huh sentään. Oli melko kiireinen työviikko. Garminin älykello näyttää lepoajan sinisellä ja stressaavat hetket oranssin eri sävyillä. Minun elämässäni ei ole juuri sinistä näkynyt. Edes öisin. Kolmena edellisenä yönä palauttavaa eli sinisävyistä unta oli noin tunnin verran. Viime yönä vajaat kolme tuntia. Rauhoitun siis käytännössä vasta aamulla tunti/tunteja ennen heräämistä. En yhtään ihmettele, että vähän väsyttää. Onneksi nyt on luvassa muutama kiireetön vapaapäivä. Ehdin hengähtämään hetken.

Kauneimmat jouluni

 

Kokosin yhteen omat joulukuvasuosikkini vuosien varrelta. Siinä on tunnelmia sekä kotoa että anoppilasta Kerimäeltä. Tältä joulu näyttää minun muistoissani 2000-luvulla. Kuten huomaatte lumi ja pakkanen näyttelee suurta osaa joulutunnelman löytämisessä. Tänä vuonna sääkartan pakkaslukemat tuntuvat saavuttamattomilta. Varaudun mielessäni siihen, että valkoinen joulu tulee jäämään tällä kertaa haaveeksi.

Ihanaa olisi istua kirjoittamassa ja tunnelmoimassa, mutta työt kutsuvat. Pyöräilin eilen kaatosateessa kotiin. Nautin ajatuksesta, että pääsen sentään kuivin jaloin töihin.

Jouluinen kupla

 

Olin vapaalla koko tämän viikon. Pyörin jouluisessa kuplassani vailla huolen häivää. Tänään olen yrittänyt miettiä, että mihin kaikki se aika mystisesti katosi.

Hyasinttiasetelman kokosin purkkiin maanantaina. Siinä ei ole tapahtunut koko viikolla mitään muutosta. Kukkien nuput uinuvat yhä sikeässä unessa - ja saavat minun puolestani uinuakin. Onneksi samaan aikaan hankkimani jouluruusu sentään availee jo ahkerasti nuppujaan. Seuraan sen kasvua ja kukintaa ilolla joka päivä.

Näihin jouluisiin kotitunnelmiin jäämme viettämään itsenäisyyspäiväviikonloppua. Puolisolla on vapaata, mutta minä aloitan huomenna uuden työviikon. Heti alkajaiseksi nautiskelen työvuorosta, joka kestää aamuvarhaisesta aina iltaan saakka. 

Joulutunnelmaa

 

Blogin pitäminen on pääsääntöisesti viihdyttävää puuhaa. Ehkä noin kerran vuodessa tunnen suurta epätoivoa ja haaveilen kameran nakkaamisesta parvekkeelta. Koin sen hetken tänään. Valokuvailin kotinurkkia puolen päivän aikoihin. Oli niin pimeää, etten saanut tarkennusta onnistumaan yhdessäkään valokuvassa. Tuloksena oli enemmän ja vähemmän tärähtäneitä otoksia toinen toisensa perään. Sitten tapahtui ihme ja maailma tuntui valoisammalta ja kirkkaammalta hetken aikaa. Otin siitä hetkestä kaiken ilon irti ja napsin tunnelmia talteen sen verran kuin suinkin ennätin. 

Joulufiilis kääntyi taas nousujohteiseksi tänään. Yllätyin siitä kovin. Ensin kiertelin pitkin kaupunkia katsellen jouluvaloja ympärilläni. Oli kovin kaunista, vaikkei kaduilla lunta ja pakkasta ollutkaan. Sen jälkeen sain iloa ihmiskontakteista. Olin jutellut jo aiemmin yhden mummon kanssa. Ilahduin nähdessäni hänet jälleen ja jatkoimme jutunjuurta siitä, mihin olimme edellisellä tapaamiskerralla jääneet. Lähikaupan myyjän vilpittömän iloinen tervehdys ovella ilahdutti entisestään. Oikein mainio päivä.

Joulukuun toinen

 

Sääkartta tarjoilee tälle viikolle erilaisia sateita aina tihkusta räntäsateeseen. Sen lisäksi luvassa on seitsemälle päivälle lämpöasteita ja kaiken nielevää pimeyttä. Joulumielen kohottamiseen olen kokeillut tänään kynttilöitä, joululauluja, hyasintteja, joululakanoita ja joulutorttujen paistamista. Kaivoin pienesti punaistakin kaapista. Ei vaan irtoa ei. Jospa huomenna olisi jo jouluisampi mieli. Viimeistään ylihuomenna.

Mennyttä Helsingin reissua olen makustellut mielessäni näin jälkikäteen. Olen muistellut, miten ajoin raitiovaunulla Aleksanterinkadun jouluvalojen kimallusta sateisen ikkunan läpi ihastellen. Tuomaan Markkinat lämpimine joulupuuroineen olisi myös voinut houkuttaa, elleivät hampaani olisi kalisseet jo valmiiksi. Oli helpompaa istua raitiovaunussa haaveillen lämpimästä kylvystä kuin jalkautua vesisateeseen. Onhan näitä jouluja toivottavasti muitakin. Olisiko siinä tavoitetta ensi joululle?

Vatsa on täysi. Olen syönyt luvattoman monta päivää bataatti-porkkanasosekeittoa. Tänään lämmitin viimeiset. Sitä saattaa tulla kohta ulos korvistakin. Taidan ruveta metsästämään joululounaslistoja huomiselle. Vaihtelu todellakin virkistää.

Helsingin terveiset

 

Gallen-Kallela, Klimt ja Wien -näyttely Ateneumissa oli ollut jo pidempään toivelistallani. Onnekseni pääsinkin sen näkemään. Napsin puhelimella itseäni kiinnostavia palasia ja tunnelmia talteen. Amos Rexin Leandro Erlichin näyttely oli myös herättänyt uteliaisuuteni. Kolme viimeistä kuvaa on otettu siellä. Yleensä en tykkää valokuvata vieraita ihmisiä, mutta tässä he ovat osa taideteosta. Yritin valita tarkoituksella sellaisia kuvia, joissa näkyy kaikkein vähiten kasvoja.

Majoituksen etsiminen jäi viime tippaan. Airbnb-kohteissa ei ollut siinä vaiheessa enää mitään mielenkiintoista jäljellä. Onneksi satuin näkemään Home Hotel Katajanokan Black Friday -tarjouksen, niinpä päädyimme sinne. Huoneen hintaan kuului Fika eli päiväpala, päivällinen ja aamiainen. Valitsin superior-huoneen, johon kuului amme ja kylpytakki. Helsinki oli kylmä, sateinen ja tuulinen. Kylpyammeelle oli käyttöä.

Ennen hotellia rakennus toimi tutkintavankilana. Historia suorastaan havisi ympärillä. Lueskelin vierailuni aikana kirjaa rakennuksen värikkäästä vankilamenneisyydestä. Tiesittekö, että mm. Risto Ryti ja Hella Wuolijoki istuivat tuolla aikanaan?