Uusi unimaski

 

Viikonloppuna nautin puhtaista lakanoista ja uudesta unimaskista. Makuuhuoneen sängyllä oli entuudestaan tummansininen makrameesolmuilla koristeltu tyyny. Sen kanssa ripaus keltaista sopii hienosti yhteen. Minulle uusi väripari, mutta täytyy myöntää, että pidän yhdistelmästä.

Ensimmäisten kokeilujen perusteella unimaski on varsin toimiva. Koko on tarpeeksi suuri, kuminauha sopiva mitaltaan ja pimennys hyvä. Silkki on materiaalina aivan ihana. Raskiikohan tätä käyttää oikeasti? Näitä oli saatavina myös muissa väreissä. Jos joku kiinnostui, niin Trésorie -kaupasta näitä löytyy. Kävin kaverin kanssa piipahtamassa Normalissa viikonloppuna. Nappasin sieltä vielä mustan, muotoillun 3D-unimaskin kokeiluun. Jokohan näillä ostoksilla nukkuisin paremmin kesällä?

Eipä tänne päin mitään ihmeitä kuulu. Puoliso oli viikonloppuna reissussa ja minä tylsistyin itsekseni kotona. Vähän yritin siivoilla, vähän tein töitä, kaveria tapasin kaupungilla kahvittelun merkeissä ja loppuajan seurasin Netflixin murhasarjoja sohvalta käsin.

Taivas on sininen ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Ensin meinasi harmittaa ajatus töihin lähtemisestä. Sitten huomasin sääennusteesta, että illaksi on luvassa vesisadetta. On aivan passeli ilta työnteolle siis. Tästä iltavuorosta kun selviän, niin sitten minulla on lähes koko loppuviikko vapaata. Työn osa-aikaisuudessa on kieltämättä omat hyvät puolensa.

Aamutunnelmia

 

Viikonloppuna meillä oli tarjolla astetta parempaa aamupalaa, kun kahvipöytään laitettiin tuoreita croisantteja ja veriappelsiineja. Raidallinen tunikamekkoni hehkui keväisen keltaisena ja siksi sekin pääsi kameran eteen. Nipsaisin kahvipöydän iloksi vielä oksan viherkasvista pieneen maljakkoon.

Arabian Emilia-sarjan kahvimukin olemassaolon olin ehtinyt jo lahjakkaasti unohtaa. Tajusin vain yhtäkkiä, etten ole nähnyt mukia pitkiin aikoihin ja etsin sen varta vasten käyttöön astiakaapin uumenista. Uusi suosikkini. Muki on kaunis kuin karamelli. Pisteenä iin päällä on sisäreunan herkkä kuviointi.

Olen parhaillaan yövuoroputkessa. Normaalisti teen vain kaksi yötä kerrallaan, nyt olosuhteiden pakosta öitä on kaikkiaan kolme. Elämä on väsymystä, vatsakipua ja närästystä. Edessä siintää kuitenkin kirkkaana peräti viiden päivän vapaat. Siinä ajassa ehtii kyllä toipua yövalvomisesta.

Jotain hyvääkin. Pitkien etsintöjen jälkeen löysin viimein unelmieni unimaskin, ja odotan toimitusta. Maski on valmistettu silkistä ja niin suuri, että pimennys on taattu. Kevään inspiroimana tilasin kukkakuviollisen mallin keltaisena. Kirjoittelen aiheesta enemmän kuvien kera, jahka pääsen sitä koekäyttämään.

Avasin aamulla työpaikan kaihtimet. Ulkona sateli taas lunta ja sekös minua rupesi ärsyttämään. Onneksi tajusin katsoa kauemmas, metsän taakse. Siellä orasti mitä kaunein auringonnousu. Kotimatkalla lauloivat talitintit. Onhan tämä talvi kohta taputeltu loppuun, vaikka taivaalta tulisi mitä.

On siis kevät

 

"On siis kevät. Kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade vielä jatkaa..." Tavaramarkkinoiden melankolinen Kevät soi päässäni. Siinä olisi kiva korvamato teille muillekin. Olkaapa hyvät.

Vaihdoin tänään tummasävyiset syksykukkarot keväisempiin. Marimekon kukkarot ovat suosikkejani. Puhelimen suojaamiseen käytän silmälasikukkaroa ja tuollaisessa puolikkaassa säilön pientä kosmetiikkasälää. Kolikkokukkaro taas toimii hyvin avainten varastoimisessa. Sieltä löytyy aina myös tarvittavaa särkylääkettä työpäivien varalle. On hyvä olla varustautunut kaikkeen.

Lomareissun aikana murattini oli heittänyt henkensä. Toivuttuani menetyksestä lähdin kukkakaupoille. Ajattelin, että paavonnukkumatti voisi olla hyvä valinta pöydälle, johon valo ei parhaalla mahdollisella tavalla yllä. Seuraaville vapaille olen kaavaillut kukkamultien vaihtoa. On taas se aika vuodesta. 

Kesälomasuunnitelmia on pyöritelty suuntaan, jos toiseen. Aiempina vuosina meillä on ollut tapana reissata jossain kauempana, tänä kesänä viihdytään näillä näkymin ihan kotimaan kamaralla. Tein ensimmäisen lomavarauksen Vanhan Porvoon sydämeen. Siellä meitä odottaa toukokuussa paritalo, jossa on useampi kaakelitakka ja makuuhuoneessa suloinen pönttöuuni. Luvassa on myös tapetteja ja vanha lautalattia. Toivottavasti nariseva sellainen. Takapihalla on rappuset sekä iso terassi, joissa voi istuksia kiireettä aamukahvimukin kanssa ja kuunnella koivunlehtien havinaa tuulessa. Siitä voi sitten kahvin jälkeen kätevästi suihkia Porvoonjoen rantaan, ravintoloihin, putiikkeihin ja kahviloihin.

Hörpin tässä samalla kuumaa keittoa ja tunnen hiljalleen sulavani. Jäinen tuuli kävi ulkona luihin ja ytimiin. Ikkunasta sää näytti ihan keväiseltä, aurinkokin paistoi. Kelin hyytävyys paljastui vasta matkan varrella. Onneksi kuitenkin lähdin. Nyt on hyvä mieli. Sain kuin sainkin nostettua pyllyni sohvalta.

Ullanlinnalaiset, osa 2

 

Molemmat Helsingin asunnot olivat Ullanlinnassa vierekkäisillä kaduilla. Muutto kävi siis varsin sujuvasti. Kun luovuimme edellisestä asunnosta, niin saatoimme kävellä laukkujen kanssa samantien seuraavaan. Oikeastaan meillä olisi jäänyt asuntojen välille tunnin odotusaika, mutta vuokraaja oli laittanut meille edeltävänä iltana viestiä, että voimme marssia asuntoon, kun meille vain suinkin sopii.

Tämä ei ollut pinnoiltaan yhtä viimeistelty kuin edellinen asunto, mutta silmääni ilahduttavia nurkkia löytyi täältäkin mukavasti. Asunnon meille vuokrasi yrittäjä, joka työskentelee designin parissa - ja se näkyi kyllä. Asunnossa oli vintagelamppuja ja vanhoja huonekaluja sekä taidetta. 

Kuten huomaatte, nautin vanhan talon rappukäytävän hienostuneesta sävymaailmasta ja herkistä kukka-aiheisista koristeluista. Myös asunnosta löytyi värisävyjä. Makuuhuoneessa seinät oli maalattu vaalealla harmaalla ja olohuoneessa vaaleansinisellä. Kaikki puiset sisäovet olivat salvianvihreitä. 

Arki on käynnistynyt kieltämättä aika kankeasti. Työpäivät nyt vielä aina menevät omalla painollaan, mutta viettää nyt yksi kokonainen päivä hioen firman strategiaa. Myönnän, että minulla oli päivän päätteeksi olo kuin bussin alle jääneellä. Arkeen sopeutumista on vaikeuttanut myös orastavan kevään taantuminen täydeksi talveksi. Moinen lämpötilojen vaihtelu saa flunssaisen olon aikaiseksi.

On onni, että olen jälleen kotona nauttimassa vapaapäivistä. Pehmeä laskeutuminen arkiseen aherrukseen tuntuu hyvältä ajatukselta nyt. Ehdinpä ottaa kaiken sen Helsingissä hötkyämisen jälkeen levon kannalta, nostaa jalat ylös ja makustella mielessäni viime viikolla elettyä elämää oikein ajan kanssa.

Designmuseossa

 

Museokorttia heiluttelimme Helsingin reissun aikana huolella. Kiersimme kaikkiaan peräti neljässä eri museossa. Sen lisäksi kävimme kierroksella Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tekstiilitaiteilija Maija Lavosen näyttely Hiljaisia monumentteja oli mielestäni näistä kaikkein inspiroivin kokemus. Designmuseon näyttelyssä oli ryijyjä ja kankaita, mutta ihastuin erityisesti näihin suuriin valokuitutaideteoksiin. Vaikuttavaa oli, että taiteilija oli noita teoksia luodessaan jo yli 80-vuotias. 

Valokuvat napsin kännykällä talteen, koska kamera ei tullut mukaan. Pahoittelut siitä. Kuvat eivät pysty millään tekemään oikeutta hienoille teoksille. Menkää siis paikan päälle ihmettelemään omin silmin, suosittelen lämpimästi. Maija Lavosen näyttely on esillä Designmuseossa aina syyskuun puoliväliin.

Ullanlinnalaiset

Ihastuin Suomen kaunein koti 2024 -televisiosarjassa Tampereella sijaitsevaan atriumpihalliseen omakotitaloon, jonka arkkitehti oli suunnitellut omaksi kodikseen 1970-luvun lopulla. Uudet omistajat ovat remontoineet talon itselleen vanhaa kunnioittaen. Koti on harmoninen, tunnelmallinen ja siellä on kauniita vintage-huonekaluja. Kävi niin hauskasti, että löytämässäni Ullanlinnan Airbnb-asunnossa vuokraajina oli juurikin tuon suosikkikotini omistajat. Heidän kädenjälkensä näkyi kauniisti myös tässä jugendkerrostalossa sijaitsevassa kakkoskodissa, vai mitä olette tästä mieltä?

Asunnon sijainti meren äärellä oli suorastaan ihanteellinen. Ostimme lauantaina lähikahvilasta kahvit mukaan ja tallustelimme rantaan istumaan. Aurinko paistoi ihanasti puistonpenkille ja lämpöasteita oli kymmenen. Kahvittelun jälkeen kävelimme siltaa pitkin Uunisaareen ja siitä Liuskasaareen. 

Majailimme reissun aikana myös toisessa Airbnb-asunnossa. Miehen ystävä asuu Amerikassa ja käy perin harvoin Suomessa. Edellinen vierailu tapahtui muistaakseni kymmenen vuotta sitten. Hän oli tulossa Helsinkiin ennen meidän reissuamme, niinpä varasin Ullanlinnasta myös toisen majoituksen. Näin pääsimme reissuun aiottua aikaisemmin, ja puoliso ehti näkemään kaverinsa. Napsin valokuvia kameralla talteen myös toisesta asunnosta ja teen jossain vaiheessa siitäkin oman postauksen.

Meillä nämä Airbnb-asunnot ovat kieltämättä matkaillessa pätevä vaihtoehto. Olen huonouninen muutenkin. Kuorsaavan puolison kanssa unet kutistuvat entisestään. Pahimmillaan olen väsynyt ja kiukkuinen. Arvostan avaria neliöitä, useampaa huonetta ja pehmeää sohvaa päiväunia varten. 

Iltapäivän kahvit ja korvapuustia. Talviloman viimeiset hetket ovat käsillä. Huomenna arkeen.

Arkipelago

Loman ensimmäinen aamu alkoi ilman aamukahvia, koska kauramaito oli loppu. Säntäsin ensitöikseni liukastelemaan sohjoisille kaduille pipo puoliunisilla silmillä. Vesipisarat putoilivat nenälle ja mieli oli vähintäänkin juhlava. Kotiuduttuani kahvi jäi keittämättä, koska olo oli jo reipas ilmankin. Nyt iltapäivästä kahvihammasta rupesi kolottamaan, niinpä laittelin päiväkahvit. Voi apua, miten euforinen fiilis siitä tulikaan. Ajatukset ja ideat suorastaan sinkoilevat päässäni. Voittajafiiliksellä uuteen viikkoon.

Pistäydyin pitkästä aikaa ihmettelemässä kirpputorin tarjontaa. Huomasin siellä heti ilmakuplien kyllästämän lasipallon, jonka tunnistin Timo Sarpanevan suunnittelemaksi Arkipelagoksi. Pallon käyttötarkoitus on kynttilänjalka ja tuotannossa se on ollut 1980-luvulla. Nappasin pallon ensin mukaani. Kohta kiikutin takaisin hyllyyn - ja lopulta palasin hakemaan sen kuitenkin. Kyllä Arkipelago on ansainnut paikkansa meillä. Tasan tarkkaan tuohon se passaa mielestäni kuin nenä päähän.

Huomenna meillä on juhlapäivä luvassa. Naimisiinmenosta tulee kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta. Hääpäivää on tarkoitus juhlistaa jotenkin, mutta nähtäväksi jää, että miten - ja milloin. Tunnen itseni yhtäkkiä kovin vanhaksi. Se siitä voittajafiiliksestä sitten. Pitkäänhän tuota iloa kestikin.

Bongasin auringon sääkartalta. Sitä on luvassa ehkä useampanakin päivänä. Jään innoissani odottamaan. Ennen kuin päästään sinne saakka, niin kaivelen jonkun elokuvan iltamme iloksi. Olemme nyt ottaneet tavaksi viettää leffailtaa joka päivä, eikä tämä ilta tee poikkeusta. Mukavaa viikkoa!

Paratiisi

Päivän kuvissa vilahtelee Birger Kaipaisen suunnittelema Paratiisi. Tämän hetken ehdoton suosikkikuosini. Olin aamulla aivan pulassa, kun Paratiisi-muki oli pesussa. Jouduin valitsemaan toisen mukin. Minkäs sille mahtaa, että kahvi maistuu kaikkein parhaimmalta juuri siitä mukista juotuna.

Olen parhaillaan talvilomaa edeltävillä vapailla. Varsinainen loma alkaa huomenna. En ole oikein vielä ymmärtänyt koko asiaa. Ehkä herään huomenna seitsemännessä lomataivaassa. Viimeisenä työpäivänä välttelin parhaani mukaan aivastelevia ja pärskiviä työkavereita. Flunssaa tässä nyt viimeksi kaipaan. Jotain pientä reissuntynkää on parhaillaan suunnitteilla. Katsotaan nyt, että saadaanko järjestymään.

Peukalossani on rasitusvamma. On ollut jo kuukausia. Olen toivomalla toivonut, että se ymmärtäisi kadota itsekseen. Eipä sentään ole niin hyvin käynyt. Tänään peukalo on erityisen kipeä. Koitan lepuuttaa sitä lomaviikolla parhaani mukaan. Mikäli kipu ei katoa, niin lääkäriinhän sitä on lähdettävä näyttämään.

Kävin ulkoilemassa ja yhtäkkiä taivaalta alkoi sataa puolikkaita nenäliinoja. Suuria ja märkiä. Ne takertuivat silmälaseihin, enkä lopulta uskonut enää löytäväni takaisin kotiin. Aikani harhailtuani Nessujen keskellä löysin tieni kotiovelle ja pääsin keittämään ison pannullisen teetä. Lunta tulee taivaan täydeltä edelleen. Onneksi ei tarvitsee pistää nenää ihan äkkiä pihalle. Kevään odotus sai kylmää kyytiä. Yritetään kuitenkin pysyä positiivisena. On se kevät sieltä ennenkin tullut. Ennemmin tai myöhemmin.