Ketunmarja

 

Tämän hetken suosikkimukini. Kettuja ja marjoja. Ovatkohan happamia?

Akillesjänteen tulehdus, sanoi lääkäri eilen nilkkani nähtyään. Kotiuduin sieltä treeniohjeiden kanssa. Luvassa on venyttelyä portaissa ja nilkkojen pyörittelyä.

Munuaistietoinen syöminen edistyy. Puoliso kokkasi eilen lisäkkeeksi osterivinokkaita ja ihastuin niihin. Noita tulen laittamaan lautaselleni jatkossakin. Kanaleikkeet leivän päällä ovat vaihtuneet huomaamatta hummukseen ja avocadoon. Kasvisten määrääkin olen lisännyt. Veden juominen sen sijaan tökkii. Joisin mielelläni vain janooni, en tavan vuoksi. Leipä on edelleen täysjyvää ja sellaisena pysyy. Ruisleivän lisäksi olen ostanut vaaleampaa, kauraisaa leipää. Tulisipahan edes vaihtelevuutta ruokavalioon.

Huomenna näihin aikoihin saadaan uusi sohva. Toivon ainakin kovasti näin. Sitä ennen pitäisi pistää osiksi tuo entinen sohva. Se viedään pois samalla reissulla. 

Kyynelehdin pitkään ja vuolaasti luettuani Olga Temosen poismenosta. Muistan Olgan ja hänen lapsuudenperheensä jo kouluajoilta. Pari sisarusta oli minua vanhempia ja Olga minua hieman nuorempi. Kauniita nuoria naisia kaikki. Olgan isänkin muistan hyvin. Tutustuin häneen jatko-opinnoissa, kun hän toimi tietotekniikan opettajanani.

Ensilumen päivä

 

Himmeli on yksi suosikeistani, mitä joulukoristeisiin tulee. Se on ekologinen, yksinkertainen ja kaunis. Kaivoin himmelin tänäkin vuonna kaapista olohuoneen ikkunaa koristamaan. Himmelin valokuvasin vaatekaapin ovea vasten. Voin kertoa, että se on huomattavasti kauniimpi ikkunassa. Etenkin, kun maailma on valkoinen.

Toivoin jouluksi aattoa ja joulupäivää vapaaksi. Harmittelin, että olisiko pitänyt toivoa tapaninpäivä myös. Yllätys oli suuri, kun minulla onkin joulun aikaan yhteensä viikko vapaata. Lähdemme näillä näkymin viettämään suurta sukujoulua Kerimäelle. Sitä ennen aion ottaa ilon irti oman kodin joulusta. Aamurutiineihin tuli sellainen muutos, että kahvin ja kynttilöiden lisäksi nautin Spotifyn joulumusiikkitarjonnasta.

Kuuntelen kirjoittaessani levyä A Very She & Him Christmas. Omasta kirjastosta löytyy myös mm. Aino Venna, Ninni Poijärvi, Rajaton, Club For Five, Sia sekä suuri suosikkini Vesa-Matti Loiri. Tunnelmien kirjo on laaja. Joka fiilikseen löytyy joulumusiikkia.

Viimeistä työpäivää viedään huomenna. Sitten minä jään vapaille. Ihanaa.

Inspiroivat kodit

 

Monen kiireisen päivän jälkeen ennätin pysähtymään kunnolla ja hengähtämään. Aamulla säntäilin vielä kaupungilla paria asiaa toimittamassa, sitten rauhoituin paikalleni. Kynttilää sytyttäessäni tunsin hetken ajan suurta onnea. Kynttilöiden polttaminen tuo todistetusti iloa tämän pimeän vuodenajan keskelle.

Puoliso puursi päivällä opintojensa parissa, niinpä minä heittäydyin sängylle katselemaan uusinta kierrätyskeskuslöytöäni Helsinki Is My Home. Heli Thorénin kirjoittamassa sisustuskirjassa oli varsin inspiroivia koteja ja tunnelmia. Tuo talvinen ikkunakuva viehätti erityisesti. Tuli ikävä Helsingin kattojen ylle.

Vasen nilkka on ollut kipeä jo jonkin aikaa. Eilen särky oli kovempi ja tunsin kipua myös yöllä. Aamulla tarkastelin nilkkaa lähemmin ja pistin merkille turvotuksen. On siis varattava lääkäriaika ensi viikolle. Sitä ennen koitan selvitä viikonlopun töistä.

Pääni sisäinen levylautanen pyöräytti tänään Hectorin soimaan. "Ensilumi tulee kuudelta. Ja kaikki näyttää jälleen uudelta. Kun ensilumi tulee kuudelta. Ja kaikki näyttää jälleen uudelta. Kun ensilumi tulee kuudelta. Kuudelta. Kuudelta. Kuudelta." Sääkartalla on lumihiutaleita. Aamulla ikkunan takana avautunee uusi maailma. 

Lumihiutaleita

 

Valoketjun kävin viimein hankkimassa iltojen iloksi. Päädyin lopulta tuollaiseen lumihiutale-aiheiseen malliin. Samalla reissulla päätin etsiä uuden kalenterin vuodelle 2026. Olen suosinut jo vuosien ajan Mira Malliuksen kuvittamia kalentereita. Seuraavalle vuodelle olin ajatellut jotain muuta, mutta kuinkas sitten kävikään?

Minulla on ruokavalion muutosprojekti aluillaan. Verikokeissa paljastui munuaisten vajaatoiminta. Perehtyessäni aiheeseen huomasin, että ruokavalioni perusta ei suosi munuaisia. Syön paljon maitotuotteita (maustamatonta jogurttia tai rahkaa) ja täysjyväviljaa. Proteiinia olen tottunut myös syömään reippaasti. Suolaakin menee yli suositusten. Tarkoitus olisi monipuolistaa ruokavaliota. Kasvisten määrää aion lisätä laittamalla niitä ruokiin esimerkiksi raasteena, soseena tai pilkottuna. Rahkan tai jogurtin voi ostaa välillä kauraisena versiona. Tähän valikoimaan pitänee tutustua kaupassa. Leivän päälle aion laittaa jatkossa entistä useammin avokadoa tai tofua. Veden juomista minun pitäisi ruveta opettelemaan. Sitä en tahdo arjessa muistaa.

Toivottoman pimeä sadepäivä. Tekisi mieli pistää sälekaihtimet kiinni ja vaipua talviuneen. Aion kuitenkin lähteä kohta liikkeelle ja suunnata töihin. 

Rymsteerausta

 

Tulin eilen kotiin ruokaostoksilta kukkakaupan kautta. Samettilehtisen herttaköynnösvehkan kohtaloksi koitui marraskuu. Tai sitten minä. Ajattelen kuitenkin mieluummin, että se kuoli valon puutteeseen. En halunnut hankkia vielä jouluista kukkaa, niinpä kotiutin tuon näyttävän muratin. Heti kuvien ottamisen jälkeen aloitin rymsteeraamaan. Kasvi pääsi lähemmäs ikkunaa ja tuuletin lähemmäs minua. Olen ruvennut käyttämään sitä öisin, koska jossain vaiheessa tulee aina liian lämmin.

Tämän viikon vapaapäivät on nyt eletty. Ajatuskin tuntuu kivikkoiselta, mutta kyllä se viikko siitä hiljalleen suttaantuu tälläkin kertaa. Uskon vahvasti näin. Paperista joulutähteä metsästin ajankulukseni eilen. Lopulta kävi onni. Löysin mieleiseni ja laitoin tilauksen matkaan. Onpahan taas elämässä jotain mukavaa odotettavaa.

Sääennusteen yöksi lupailemat lumihiutaleet jäivät tulematta. Olen helpottunut. Voin napata pyörän alle. Työpäivän jälkeen kiidän suoraan tapaamaan lääkäriä. Myönnän, että jännittää jo nyt. Millähän lailla minä rupean rymsteeraamaan elämääni?

Ensimmäiset tortut

 

Ulkoilun päätteeksi söin kurpitsasosekeittoa, jonka olin tehnyt viikonloppuna kaupan kurpitsasoseesta. Lämmitettynä se oli vielä parempaa kuin eilen. Päälle paahdoin kurpitsansiemeniä. Jälkiruoaksi maistelin ensimmäisiä omena-kanelitorttuja.

Aamupäivällä paistoin noita torttuja, otin valokuvia, söin aamupalaa ja laittauduin ulkoilemaan. Hikikarpalot vaan valuivat otsalla kaikissa noissa puuhissa. Välillä tuntuu, että pikkusormen heilahtaminen saa jo hien valumaan. Näin tiedoistani, että vaihdevuosia kuvaava FSH-arvo pitäisi kohdallani tuplautua ennen kuin saisin hormonikorvaushoitoa. Tulen hikoilemaan ehkä vielä vuosia. Verikokeista löytyi useampi arvo, joka ei ollut viitearvoissa. Onneksi tapaan tulevalla viikolla lääkärin. 

Aika oleiluhenkinen on itsenäinen viikonloppuni ollut. Eilen katsoin Yleltä Islantiin sijoittuvan kotimaisen sarjan Kaikki rakastavat hevosia. Siinä on pääosissa mm. Samuli Edelmann ja Peter Franzén. Parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin Islannin upeat maisemat. Jäin haaveilemaan, että pääsisin tuonne joskus itse tallustelemaan ja ihmettelemään. Tänään kävin etsimässä joulutähteä ikkunaan, mutta hankkimatta jäi. Ehkä etsin netistä ja teen tilauksen. Saanpahan sitten kerralla mieleiseni.

Piilossa

 

Tätä päivää olen viettänyt peiton alla. Ensi viikosta on tulossa täyteen aikataulutettu, joten olen ottanut levon kannalta nyt. Laiskottelua on tarkoitus harrastaa myös tulevana viikonloppuna. Puoliso lähtee reissaamaan. Minä aion vain olla.

Valokuvissa näkyvä Normann Copenhagenin Heima-kynttelikkö on viehättää silmää yksinkertaisella muotoilullaan. Sen on suunnitellut Francis Cayouette. Heima on islantia ja se on suomeksi kotona. Valurautainen runko takaa, että kynttelikkö ei ole mikään hempula. Suosin tuota erityisesti joulunaikaan, koska kynttelikkö tuo juhlan tuntua kotinurkkiin. Tarvitsin elämääni kunnon juhlatujauksen tänään, koska eilinen oli kaikkiaan kerrassaan kamala päivä. Pieleen menneiden asioiden lista tuntui pitkältä.

Oma budoaari

 

Vuorotyöläisinä arvostamme sitä, että makuuhuoneita on kaksi. Elämme toisinaan hyvinkin eri rytmeissä, joten on vain hyvä, että molemmilla on oma soppi, johon käpertyä. Puolison nukkuessa yövuoron jälkeen minä vietän aamuni hitaasti omassa budoaarissa. Näin tein eilenkin. Polttelin sängyn vieressä kynttilää ja luin sisustuskirjaa, jonka olin löytänyt edellisenä iltana kaapista. Melkoisia aarreaittoja nämä meidän kaapit. Koskaan ei voi tietää, mitä niistä sattuu löytämäään. Vain yksi asia on varma. Et löydä kaapista koskaan juuri sitä asiaa, mitä olit sillä hetkellä etsimässä.

Nukkuminen on ollut yhtä taistelua. Iltaisin tunnen mielessäni levottomuutta jo vetäessäni  ikkunaverhoja kiinni. En voi olla miettimättä, kuluuko yö taas lakanoihin sotkeutuen. Onhan elämässä ollut kaikenlaista oireilua yli vuoden. Paino nousee, hermoja kiristää ja tulee herkästi lämmin. Olen purrut hammasta ajatellen, että kuuluu ikään. Vasta nyt olen ruvennut kyseenalaistamaan, että tarvitseeko kuulua. Luvassa on verikoeaika ja uusi lääkäriaika. On ainakin hyvä nähdä, missä ollaan menossa.

Aurinko paistaa upeasti. Kerrassaan mainio päivä valokuvaukseen, mutta laboratorioon pitäisi lähteä ja sen jälkeen olen lupautunut illaksi töihin. Kuinkas muuten.