Elin kesää niin täysillä kuin muutamassa päivässä vain suinkin ehtii. Haahuilin Kerimäen nurmikolla paljain varpain pellavamekossa, keräsin pellolta kimpun kukkia (tai no, koiranputkia), kohtasin kesän ensimmäiset itikat (ja sain jäätävän määrän kutisevia näppyjä jalkoihin), katsoin auringonlaskun, grillasin kesäherkkuja avotulella, juoksin vesisateen läpi pihasaunaan, heitin talviturkin sukeltamalla laiturilta järveen ja söin kesän ensimmäisen jäätelötuutin. Tästä se sitten lähtee. Jäätelökesä nimittäin.
Tänään jätin maaseudun rauhan taakseni ja keräsin kimpsuni sekä kampsuni yhteen suunnatakseni bussilla kaupunkiin. Kiskoin itseni jo kukonlaulun aikaan hereille, että jaksan varmasti nousta huomenna aamuvuoroon, johon olin hölmöyttäni mennyt lupautumaan. Puoliso jäi vielä anoppilan aittamajoitukseen muutamaksi päiväksi. Huomenna on nimittäin tarkoitus juhlistaa suvun kesken anopin syntymäpäivää.
Nyt olen ja pysyn kaupungissa. Juhannuskin menee tänä vuonna töissä. Mitähän kivaa sitä keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti