Marraskuun loppupäiviä

Täällä taas koneen ääressä. Minä ja lasillinen uuden sadon viiniä. Paljon enempää en sitten uskallakaan maistella, sillä menen huomenna yllättäen iltavuoroon. Luovuin pitkin hampain huomisesta vapaapäivästäni, kun minulle soitettiin töistä. Pitkin hampain siksi, että astma on ollut jostain syystä viime päivinä huonompana. Lisätöiden paiskominen ei todellakaan paranna tilannetta.

Viimeisestä vapaapäivästä nautiskelin käymällä hammaslääkärissä. Mikäpä ihanampaa. Sen jälkeen poikkesin pikaisesti optikolla. Uudet silmälasini vaativat nimittäin vielä himpun verran säätöä. Velvollisuuksia siis velvollisuuksien perään. Sen verran nautiskelin elämästäni, että pistäydyin kahvilassa syömässä aamupalaa reissun päätteeksi. Sitten suhailinkin jo kiireellä kotiin imurin varteen.

Olen nukkunut luvattoman huonosti monena yönä. Sen takia päätin eilen, että pysyn sitkeästi sängyssä ja nukun niin kauan kuin sielu sietää. Kissan mielestä ajatus oli mitä parhain ja se käpertyi peiton alle selkääni vasten torkkumaan koko aamupäiväksi. Täytyy myöntää, että kaikki se nukkuminen teki hyvää. Nyt jaksan taas vähemmilläkin unilla. Huomisen työillan jälkeen suuntaan sunnuntaina aamuvuoroon. Tuollainen illasta aamuun siirtymä on juurikin sellainen tilanne, josta univelkaa syntyy.

Seuraavaksi taidan kaivella paistinpannun esille ja pistää ahvenet voinokareeseen paistumaan...

Ensilumen aikaan

Pyöräilin aamun pikkupakkasessa hampaat kalisten töistä kotiin. Maailma oli valkoinen, muttei ollut liiemmin aikaa jäädä sitä ihmettelemään. Väsymys vei nimittäin voiton ja kömmin peiton alle.

Istun tässä nyt puoleksi heränneenä aamukahvikuppi kourassa ja mietiskelen, että miten haluaisin vapaan iltani viettää. Taidan ottaa tänään ihan laiskasti ja kaivautua villaisen torkkupeiton alle polttamaan kynttilöitä, tilata ruokaa kotiin ja nauttia siitä, ettei ole pakko lähteä kerrassaan minnekään. Viikonloppuvapaat ovat tässä taloudessa nimittäin melko harvinaista herkkua. 

Olin vähän ajatellut saavani kissaseuraa iltaani sulostuttamaan, mutta se näyttää aika heikolta. Mokoma luikki kiireellä ikkunalaudalle verhojen taakse, kun rupesin sille moista ehdottelemaan. 

Kotihiirenä hissukseen

Vapaapäivät ovat menneet kotona sateisen harmaita säitä ikkunasta ihmetellen. Olen pyörinyt yömekossa saamatta mitään järkevää aikaiseksi. Olenpa ainakin keräillyt voimia seuraavia työpäiviä varten.

Joulun menoja haluaisin kovasti jo suunnitella, mutten vielä tiedä työvuorojani jouluna. Tein vakaan päätöksen, etten yritä edes saada joululle vapaata, vaan pyydän reilun vapaapäivien putken juuri ennen joulua. Aion katsella meille jonkin suloisen pikkumökin luonnon helmasta, kaukana kaikesta. Sauna siinä saisi olla, tunnelmallinen takka ja suuret ikkunat järvelle. Yhden täydellisen jo löysinkin.

Huomiselle vapaapäivälle on luvassa parin tunnin työkeikka iltapäivällä. Ihanko oikeasti tässä joutuu jo luopumaan supermukavasta yömekosta - ja lähtemään kotinurkista ihmisten ilmoille?

Joko saa ajatella joulua?

Eilen löysin tämän joulun ensimmäiset lahjat. Piilotin ne eteiseen Saaristo-kirstun pohjalle, kuten minulla on jokaisena vuonna tapana. Sen jälkeen joulu on putkahdellut ajatuksiini tuon tuosta. 

Kaivelin joulufiiliksissäni viime vuoden valokuvat esille. Kuvissa joulupuuroa ja anoppilan lumisia maalaismaisemia. Niitä on ikävä. Viime joulun olin tiukasti töissä, parhaimmillaan aamusta iltaan. Tästä joulusta saattaa hyvinkin tulla samanmoinen. Esimieheni ainakin tuntui järkyttyvän, kun yritin kysellä, josko voisin viettää tämän joulun vapaalla. Mieleeni jäi elävästi lause: "Koko joulunko?"

Perjantai-ilta lähestyy hiljalleen loppuaan, samoin kuin vapaapäiväni. Mihin se aika taas katosi? Pötköttelemme kylki kyljessä sohvalla. Kissa ja minä. Ulkoilin tänään useamman tunnin ja hytisen vieläkin, vaikka minulla on ylläni villaa enemmän kuin laki sallii. Mikään määrä teetäkään ei näköjään saa lämmitysjärjestelmääni käyntiin tänään. Ehkä kaivan Netflixista jotain kiinnostavaa katsottavaa ja kääriydyn torkkupeiton alle nauttimaan olostani. Oikein hyvää viikonloppua toivotan!

Harmaa. Harmaampi. Marraskuu.

Ryven täällä marraskuun harmaudessa. Tai ties missä pohjamudissa. Astma on oireillut viime päivinä aiempaa enemmän - ja lääkitys menee sen takia vaihtoon. Olin jo odottanut aikaa parempaa, mutta näillä näkymin odottelu jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Turhauttavaa. Jotain pientä piristävää ajatusta minä tähän arjen keskelle kaipaisin. Ehkä käyn katsastamassa vapaapäivänä kaupungin lyhdyt, kynttilät ja jouluvalot. Synkkä ja pimeä parveke suorastaan huutaa tunnelmallista valaistusta. Ennen sitä minä kokeilen piristää mieltäni anopin neulomilla villasukilla ja hunajalla maustetulla teekupposella.

Kesällä kerran: Miniloma Jyväskylässä

Nämä valokuvat ovat kuluneelta heinäkuulta. Varasin tuolloin itselleni pidemmän työputken päätteeksi minilomareissun Jyväskylään. Siellä majotuin yöksi Hotelli Harmooniin, jossa oli näin kaunis ja piristävä hotellihuone. Tulin lomafiilikselle jo siitä, kun heittäydyin heti sisälle tultuani sänkyyn pitkälleni ja annoin katseeni kiertää pitkin huonetta. Itseellisellä kesälomareissullani kävin ostoksilla, poksautin kuohuviinipullon auki, tapasin ystäviä ja söin hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan. 

Cole & Sonin Woods-tapetti on viehättänyt silmääni niin kauan kuin muistan. Tuolla reissulla tykästyin puukuvioiseen tapettiin siinä määrin, että hankin sitä muutaman rullan kodin tapetointipuuhia varten. Maltan tuskin odottaa, että saan ikioman minimetsän tuohon eteisen pitkälle seinälle.

On onni, että on perjantai. Olen viikonlopun visusti töissä, mutta ainakin vältyn kuuntelemasta kauhakuormaajan meuhkaamista makuuhuoneen seinän takana. Katuremontti alkoi muutama päivä sitten, kun olin juuri kaatunut yövuoron jälkeen umpiväsyneenä sängyn pohjalle. Korvatulppien ja Peltoreiden kanssa sain nukuttua kauneusuneni muutaman tunnin pätkissä. Sen jälkeen kidutusta on riittänyt tasaisesti jokaiselle aamulle. Tänäänkin heräsin, kun kauha kalahti asfalttiin kello 06.55. Kunhan tästä vain joskus selvitään, niin aion nauttia suloisesta rauhasta ja hiljaisuudesta koko rahalla.

Mies lähti maalle viettämään isänpäivää täksi viikonlopuksi. Olihan siitä lähdöstä ollut puhetta monena päivänä, mutta silti olin onnistunut unohtamaan sen autuaasti. Töistä kotiuduttuani kyselin kissalta hölmistyneenä, että mihin hän on oikein miehen hukannut. Niinpä. Sama pää kesät sekä talvet...

Kesämuistoja: Tammisaari

Napsin nuorempana valokuvia paljonkin. Nykyään kuvailen perin harvoin, lähinnä erikoistapauksissa. Elokuisella kesälomareissulla Tammisaaressa innostuin kiertelemään kamera repussa yhden päivän verran. Katsastin kuvia läpi ensimmäisen kerran kunnolla tänään. Tällaisia valokuvia minä olin saanut pitkin ja poikin tallustellessa saaliikseni. Miten tuntuukin, että kesästä on ehtinyt vierähtää ikuisuus?

Syksyinen mökkireissu Puumalaan

Bloggauksen pariin palasin vuosien jälkeen ilahduttaakseni koronan riskiryhmään kuuluvaa tätiäni. Luvassa on valokuvia sisustuksesta, luonnosta ja kaikesta kauniista, joka kamerani etsimelle päätyy.

Syksy on ollut pitkä ja raskas. Astmaan sairastuminen on ottanut voimille. Etenkin, kun vietän työaikani maskiin pukeutuneena. Sain viikko takaperin aivan loistavan idean karkaamisesta luonnon helmaan. Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin toivomani lomapaikan ja tein varauksen. Tätä viikonloppua olemme viettäneet vuokramökissä Puumalassa. Olemme tarponeet metsässä, lämmittäneet saunaa, grillanneet ja tuijotelleet järvelle. Kissakin on nauttinut hengaillessaan mökin parvella. Tällaiselle itikka-allergikolle syksy onkin mitä parhainta mökkeilyaikaa. Jospa sitä ensi syksynä taas...