Pyhäinpäiväviikonloppu ei juuri elämässäni näkynyt. Yöt viiletin töissä ja päivisin yritin nukkua. Hieman juhlavampaa tunnelmaa laittelin kuitenkin kotiin tuikuilla ja kynttilöillä, jouluisilla tyynyliinoilla sekä persikkaan taittuvalla joulutähdellä. Kohti juhlakauttahan tässä kovasti mennään.
Maailma on ollut luminen. Luminen, märkä ja liukas. Aura-autot ovat risteilleet kaduilla pitkin öitä. Kävelin parina päivänä työmatkat ja reisilihakseni olivat illalla niin kipeät, että jouduin nostamaan koipeni käsipelillä sängyn päälle. Askelmittari paukutteli hienoja lukemia iltaisin, mutta muuten ei paljon naurattanut. Lumet sulivat, enkä jäänyt niitä kaipaamaan. Pyörällä liikkuminen on sujuvampaa. Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään kyllä lumesta, mutta odottelen sitä vasta joulukuuksi.
Työpaikassani on ollut viimeiset kolme vuotta huutava pula työntekijöistä. Tänä syksynä viimein saimme kaikki avoimet paikat täytettyä ja ehdimme nauttia asiasta hetken verran. Sitten tapahtui yllättävä käänne, joka pisti pakan kokonaan sekaisin. Nyt meillä on alkamassa töiden uudelleenjärjestelyt, koska henkilöstöä on liikaa. Koska lisä- ja ylitöitä ei ole luvassa, aion lisätä harrastusluonteisten töiden määrää. Laakereillaan lepääminen ei houkuta. Vuoden pimeimpänä aikana sohvan pohjalle jämähtäminen on suuri riski. Etenkin, kun osa-aikaisessa työssä on yleensä vapaita se 3 - 5 päivää kerrallaan.
Nyt pihalle. Sadepisarat putoilevat tasaisesti ikkunalaudalle. Luvassa siis piristävä lenkkikokemus.
