Sunnuntaiaamuna

 

Aamulla puolison nukkuessa hiipottelin kotona villasukissa. Aamukahvia join torkkupeiton alla suurella hartaudella. Mikä ihana hiljaisuus. Aamuliikennettä ei ollut lainkaan, eikä naapurissa remontoitu. Ainoa ääni syvän hiljaisuuden keskellä oli vesipisaroiden satunnainen napsahtelu ikkunapeltiin. 

Vähän vilkaisin jo ensi viikon kalenteria ja totesin, että melko tyhjältä näyttää. On harvinaista herkkua, kun voi keksiä itse menonsa. Tai olla keksimättä, jos siltä suinkin tuntuu. Aion ottaa vapaa-ajasta kaiken ilon irti, sillä työvuorolistat ennustavat kiristyvää työtahtia seuraaville kolmelle viikolle.

Kesälomien ajankohdasta ei tarvinnut taistella tietääkseni kenenkään tänä vuonna. Itse toivoin loman aloitusta juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ihan siihen en lomaani saanut, mutta viikkoa myöhemmin on tarpeeksi lähellä. Olen tyytyväinen. Sitähän voisi iltojensa iloksi ruveta vaikka haaveilemaan. On myönnettävä, että aika pliisu haaveilun kohde tuo kesäloma on. Etenkin meidän budjetilla. Sillä ei maailman ympäri kierretä. Yhtenä iltana haaveilin, että millaistakohan elämäni mahtaisi olla viinitilallisena Ranskan Champagnessa. Siinä on sentään haaveella ihan kunnolliset mittasuhteet.

Kävin ulkona väistelemässä sohjoa ja vesilammikoita. Ihan täydellisesti reissu ei tälläkään kerralla mennyt, koska sain kasteltua toisen varpaani. Siinä kadulla vettä kengässä hyppelehtiessäni rupesin sattuneesta syystä miettimään kirosanojen etymologiaa. Iltalukemiseksi siis tänään perkeleen historiaa. Toivotaan, että siinä tulee uni mukavasti silmään. Huomenna aamulla pitäisi nimittäin suunnata töihin.

Pala paratiisia

 

Ystävänpäivätulppaanit kuivahtivat viikon aikana pystyyn. On omanlaistaan kauneutta noissakin käpristyneissä ja haalistuneiksi kuihtuneissa terälehdissä - vai mitä olette mieltä?

Kuvissa näkyvän ovaalin Paratiisi-sarjan lautasen hankin juuri eteiseen avainkulhoksi. Idea on lainattu suoraan Johanna Gullichsenin punavuorelaisesta airbnb-asunnosta, jossa vietin alkusyksystä laatuaikaa itseni kanssa. Nykyään aina, kun näen mustavalkoisia Paratiisi-sarjan astioita muistan heti Merimiehenkadun asunnon - ja sen ihanan itsenäisen reissuni taiteen sekä designin parissa.

Lauantaiaamuna tein lähtöä aamukahdeksaksi töihin. Ennen lähtöäni vilkaisin ulos kaihtimien välistä ja kauhistuin. Kadut lainehtivat vedestä. Yritin siinä sitten arpoa, että lähdenkö tallustelemaan (ja liukastelemaan) kumisaappaissa vai otanko riskin jalkojen kastumisesta valitsemalla nastakengät. Päädyin nastoihin, koska pidin flunssaa pienempänä pahana kuin luunmurtumia. Melkoinen elämys oli se työmatka. Kengät eivät olleet vedenpitävät, joten varpaat kastuivat kesken matkan. Olihan siinä myös jännityskertoimet kohdallaan, kun koitin kieli keskellä suuta varoa jäisellä tiellä liukastumista.

Eilen olin työviikon päätteeksi harvinaisen väsynyt. Muistikin rupesi jo pätkimään pahemman kerran. On tullut ehkä tehtyä himpun verran liikaa töitä. Tänään innostuin siivoamaan, pyykkäämään ja puunaamaan, vaikka olin ajatellut, että ehdin hyvin myöhemminkin. Vapaapäiviä kun on luvassa kaikkiaan viisi. Ahkeroinnin päätteeksi keitin itselleni päiväkahvit ja avasin läppärin raapustellakseni kuulumisiani. Loppuillan aion käyttää lepoon ja palautumiseen. Huomenna suuntaan sitten harrastustyöhöni.

Hyvää ystävänpäivää

 

Huh sentään, mikä työviikko! Eilen yövuoron jälkeen kävin kotona nukkumassa viitisen tuntia ja lähdin vielä hälytysluonteisesti iltavuoroon pyörimään. Nyt on univelat kuitattu ja voin ottaa rennosti. Olisihan noita kotitöitä edessä aina pölyjen pyyhkimisestä pyykinpesuun, mutta jospa tartun toimeen jonain toisena päivänä. Pieni hengähdystauko ja koipien lepuutus olisi tänään ennen kaikkea mielessä.

Aamulla kävin pikaisesti kaupungilla ruokaostoksilla. Sen jälkeen olen nautiskellut vaniljakauramaidolla tujautetusta päiväkahvista - ja ihaillut ystävänpäivän iloksi ostamaani värikästä kukkakimppua. Lunta tuiskuaa urakalla ikkunan takana. Onneksi minun ei tarvitse työntää enää nenääni pihalle tänään.

Puolison ohjelmassa on etäluento ja koulutehtäviä. Minä aion katsella nettikaupoista vaatteita. Pari alennusmyynnistä löytämääni puseroa onkin jo kaapissa, mutta lisä ei olisi yhtään pahitteeksi. Huppareita löytyy joka lähtöön, mutta kaipailen vaatekaappiini siistimpiä paitoja ja puseroita. Metsästän myös mukavia työvaatteita eli trikoita, mekkoja ja tunikoita. Entiset ovat palvelleet jo liian kauan.

Kiireen keskellä

 

Kiirettä, stressiä, murehtimista ja joutavanpäiväistä märehtimistä. Kävin juuri lenkillä päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Nyt on taas hieman helpompi hengittää. Ainakin hetken aikaa.

Vapaapäivistä suurin osa meni töissä, joten valokuvaamaankaan en ole ehtinyt. Nämä puhelimella kaivetut kuvat ovat taannoiselta Helsingin reissulta. Jos jotain yhteistä kuvista löytyy, niin kaarevia muotoja. Erityisesti kaari-ikkunoita. Ne viehättävät silmääni. Kaupunkikuvien joukossa on kuva Helka hotellin aamiaissalista. Kaikki loput kuvat ovatkin sitten Bob W. -huoneistohotellin tiloista.

Tällä viikolla minulla on vain yksi ykkösvapaa. Luvassa on pitkiä työpäiviä ja aikaisia aamuja. Ensi viikon alussa on edessä vielä yövuoro. Helmikuun puolivälissä helpottaa, suuntaan ajatukseni sinne.