Aamulla puolison nukkuessa hiipottelin kotona villasukissa. Aamukahvia join torkkupeiton alla suurella hartaudella. Mikä ihana hiljaisuus. Aamuliikennettä ei ollut lainkaan, eikä naapurissa remontoitu. Ainoa ääni syvän hiljaisuuden keskellä oli vesipisaroiden satunnainen napsahtelu ikkunapeltiin.
Vähän vilkaisin jo ensi viikon kalenteria ja totesin, että melko tyhjältä näyttää. On harvinaista herkkua, kun voi keksiä itse menonsa. Tai olla keksimättä, jos siltä suinkin tuntuu. Aion ottaa vapaa-ajasta kaiken ilon irti, sillä työvuorolistat ennustavat kiristyvää työtahtia seuraaville kolmelle viikolle.
Kesälomien ajankohdasta ei tarvinnut taistella tietääkseni kenenkään tänä vuonna. Itse toivoin loman aloitusta juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ihan siihen en lomaani saanut, mutta viikkoa myöhemmin on tarpeeksi lähellä. Olen tyytyväinen. Sitähän voisi iltojensa iloksi ruveta vaikka haaveilemaan. On myönnettävä, että aika pliisu haaveilun kohde tuo kesäloma on. Etenkin meidän budjetilla. Sillä ei maailman ympäri kierretä. Yhtenä iltana haaveilin, että millaistakohan elämäni mahtaisi olla viinitilallisena Ranskan Champagnessa. Siinä on sentään haaveella ihan kunnolliset mittasuhteet.
Kävin ulkona väistelemässä sohjoa ja vesilammikoita. Ihan täydellisesti reissu ei tälläkään kerralla mennyt, koska sain kasteltua toisen varpaani. Siinä kadulla vettä kengässä hyppelehtiessäni rupesin sattuneesta syystä miettimään kirosanojen etymologiaa. Iltalukemiseksi siis tänään perkeleen historiaa. Toivotaan, että siinä tulee uni mukavasti silmään. Huomenna aamulla pitäisi nimittäin suunnata töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti