Jouluisia välähdyksiä

 

Joulu on ollut sellainen kuin ajattelinkin. Luminen talvimaisema valkoisena hohtavine puineen on ollut kuin suoraan postikortista. Kauniimpaa en olisi osannut millään toivoa. On ollut mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa. Opintokiireisen syksyn aikana yhteinen tekeminen ja oleminen on ollut kortilla. Hankin meille joululahjaksi kanavapaketin, josta on riittänyt iloa pyhäpäivien ratoksi.

Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi. Aattona tehtiin erilaisia laatikoita ankan lisäkkeeksi. Tarjolla oli bataattilaatikkoa, aura-punajuurilaatikkoa ja peruna-vuohenjuustolaatikkoa. Kermassa ja juuston määrässä ei säästelty, joten kyllähän ne veivät kielen mennessään. Aattona herkuteltiin vielä juustoilla, anopin leipomilla karjalanpiirakoilla, savuisella tervaleivällä ja savulohella sekä suklaalla. Laskin kaloreita koko syksyn, joten olen nyt nauttinut joulun herkkuja notkuvasta ruokapöydästä ihan huolella. Huomenna on jo kuitenkin palattava ruotuun ja arkeen, vaikka vielä vapaalla olenkin.

Viimeisen vapaapäivän kunniaksi voisin lähteä huomenna pyörimään kaupungille. Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kirjakauppaan. Odotan mielenkiinnolla, että millaisen kirjalahjan minä itselleni bongaan. Huomenna meille pitäisi tulla vieraitakin. Kummipoika perheineen on johonkin aikaan ohikulkumatkalla ja ajatuksena on, että he pysähtyisivät välillä istahtamaan tähän meille.

Tänään aiomme lähteä ulos syömään. Suuntaan tästä siis seuraavaksi suihkuun ja etsimään sopivia vaatteita. Mukavaa lähteä sen verran ulkoilemaan. Tämä päivä kun on mennyt jo vähän liiankin laiskasti. Eilen sentään kävin reippailemassa kymmenen kilometrin verran raikkaassa talvikelissä.

Joulu on jo ovella

 

Jouluruoat on hankittu, joulusiivoukset tehty ja joulukukat kannettu kotiin. Tänä vuonna hankin olohuoneeseen huonekuusen ja leikkoamarylliksiä kera koristeheinien. Keittiössä tuoksuvat valkoiset hyasintit. Yhden joulukoristeen hankin itselleni lahjaksi. Olen haaveillut vuosien ajan olkisesta himmelistä, joten en jäänyt miettimään, kun bongasin kauniin sellaisen pop up -myymälässä. 

Aattoa juhlitaan kahdestaan kotona. Päivällä on tarkoitus mennä nauttimaan joulukirkon tunnelmasta. Illalla taas on luvassa jouluillallinen, kuohuvaa ja muutama paketti. Alunperin ajatuksena oli lähteä Katajanokalle. Löysin sieltä kauniin kaksikerroksisen huoneiston saunalla ja suurella kylpyammeella. Tarkemman pohdinnan jälkeen totesimme, että ehkä joulu tuntuu enemmän joululta kotona. Reissutilaisuuksia tulee kyllä pilvin pimein talven ja kevään mittaan. Kesästä puhumattakaan.

Olisin halunnut valokuvailla kodin joulutunnelmia enemmänkin, mutta tämä päivä oli aivan liian hämärä kuvauspuuhiin. Onneksi vuoden pimein aika on käsillä, nyt suunta kohti valoa. Hyvää Joulua!

Lunta tulvillaan

 

Talvisää on raikas. Lunta on jokaisena päivänä edellistä enemmän, nytkin satelee hiljalleen lunta. Tunnelma voisi olla hyvinkin jouluinen, ellen istuisi tässä kahvimukin kanssa korvatulpat päässä. Naapurissa on menossa kahden viikon keittiöremontti ennen joulua. Pari päivää olen nyt kuunnellut remontin etenemistä. Tänään tuntuu jo siltä, että jonnekin tästä tekisi mieli suunnata. Vaikkapa sitten jouluisille ikkunaostoksille. Huomenna taas voisin karata jo etuajassa iltavuoroon paperitöitä hoitamaan. Perjantaina olenkin sitten aivan pulassa, kun pitäisi pystyä nukkumaan pitkään yövuoroa varten. 

Reippailin eilisessä lumituiskussa joulukortit postilaatikkoon. Toivon kovasti, että ne löytävät oikeisiin osoitteisiin. PostNord hävitti taannoin pakettini, jossa oli tilaamani sähkökynttelikkö. Jos niinkin suuri paketti voi kadota reiluksi viikoksi, mihin kaikkialle pienet postikortit voivatkaan eksyä. On myönnettävä, että luottamukseni postipalveluihin ovat nyt sattuneesta syystä jokseenkin huteralla pohjalla. 

Kerimäen sukujoulu kaikkine perinteineen on mainio, mutta joulua päätimme viettää tänä vuonna ihan kahden kesken. On ollut raskas syksy, joten kaipaamme lepoa ja rauhaa. Yhteinen aikakin on  ollut syksyn aikana vähissä, kun puolison opinnot ovat nielleet kaiken vähäisenkin vapaa-ajan. Nyt vaan toivomme, että pysymme molemmat terveenä joulun yli. Yksi vapaa joulu kerran viidessä vuodessa. Kunpa saisimme siitä täysillä nauttia. Seuraavaan mahdollisuuteen voi mennä pahimmillaan taas se viisi vuotta. Ennen joulua on tarkoitus vierailla kuitenkin anoppilassa pikkujoulujen merkeissä. Emme siis jää täysin osattomaksi maaseudun idyllisestä tunnelmasta ja anopin jouluisista tarjottavista. 

Ps. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut sinne pääkaupunkiseudulle. Toivottavasti oli kivat juhlat!

Menneitä jouluja

Googlen kuva-albumi tarjosi nähtäväksi kohokohtia vuoden takaa joululta. Jatkoin siitä kuvamuistojen selailua taakse päin ja keräsin yhteen omia suosikkivalokuviani vuosien varrelta. Muistissani on monta ihanaa omassa kodissa vietettyä joulua, mutta täytyy myöntää, että ovathan Kerimäellä vietetyt perinteiset sukujoulut olleet aina aivan omaa luokkaansa. Muistan kerrankin lähteneeni joululahjojen avaamisen jälkeen miehen ja hänen veljensä kanssa lenkille metsätielle. Kuun valaisemassa metsässä oli kaunista jouluista tunnelmaa. Etenkin, kun kova pakkanen nipisteli nenänpäätä. Mikä ilo olikaan sen jälkeen päästä sisälle lämpimään ja kaivautua kirjan sekä suklaarasian kanssa peiton alle.

Kävin harrastetyössäni etsimässä varastosta tekokuusta. Häkkivaraston oven edessä olevan ison ja painavan puulevyn kanssa kävin melkoisen tahtojen taiston. Kun sain sen viimein liikkumaan syrjään, niin tajusin, että olin paininut Artekin ruokapyödän puukannen kanssa. Jalat olivat nojaallaan seinän vieressä kuin odottaen ottajaa. Kotimatkalla kävellessäni mietiskelin, että milläköhän summalla saisin kotiutettua pöydän pysyvästi meille. Siinä samassa hoksasin, että mahduttaakseni tuon pöydän tähän talouteen meidän olisi luovuttava joko sohvasta tai televisiosta tasoineen. Vai asunto vaan tyynesti vaihtoon?

Heräsin yöllä valvomaan kesken unien. Nukahdin kyllä uudestaan, mutta aamulla kiskoin itseni umpiväsyneenä päivään uuteen. Viimeinen vapaapäivä ennen viikonlopun aamuvuoroja. On pakko yrittää skarpata. Onneksi kupillinen aamukahvia ja Hesarin digilehti herättivät mukavasti. Aamupalan jälkeen suuntasin kameran kanssa lenkille. Olen enemmän iltalenkkeilijä, mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen. Kotiin tulin jääkalikkana, sen verran pitkäksi venähti lenkki. Nyt sulattelen itseäni ja kameraa. Juon kuumaa ja mausteista jouluteetä joulumusiikkia kuunnellen. Ei hassumpi päivä.

Satuin viikko takaperin niin kirkkaan kylpyhuoneen valon alle, että bongasin pari harmaata hiusta. Olin aina kuvitellut olevani sen verran vaalea, etten tulisi harmaita hiuksia näkemään. Olinpa väärässä. Olen makustellut nyt asiaa ja päättänyt varata ajan kampaajalle. Pituuden voisi napsaista olkapäämittaan  ja lisätä reilusti vaaleita raitoja. Sinnehän ne joukkoon sekoittuvat iloisesti harmaatkin.

Joulumietteitä

 

Eipä tässä elämässä ihmeitä. Taakse jäänyt pimeä, sateinen ja lumeton jakso veti mielen matalaksi. Lumen ja pakkasen ansiosta tunnelma on ollut kaikin puolin valoisampi. Työpaikalla käynnissä olleista muutosneuvotteluista huolimatta. Eilisen kuulemiskierroksen jälkeen meille kerrottiin, ettei irtisanomisia ole luvassa. Resurssitarpeet vaihtelevat hyvinvointialueen päätösten mukaan, joten seuraavat muutosneuvottelut on luvassa keväällä. Vakaampi työpaikka on hakusessa, mutta se tulee ottamaan aikansa. Olen kiitollinen ja helpottunut, ettei nyt ole painetta tehdä äkkinäisiä ratkaisuja.

Hetkittäin olin tyyni ja valmis ottamaan muutosneuvottelujen päätöksen vastaan. Vaikka huononkin. Kunnes seuraavana päivänä levottomuus otti taas vallan. Olenkin viime aikoina lenkkeillyt paljon lähellä olevalla puutaloalueella. Kauniit talot jouluvaloineen, lumesta notkuvat pihat ja savuiset piiput rauhoittavat mielen joka kerta. Tehokasta stressin purkua, vai mitä olette mieltä?

Yövuoroni päättyivät tähän aamuun. Kävelin kirpeässä pakkassäässä kotiin ja ihastelin valkoisena hohtavia puita, joiden oksat kimaltelivat katulamppujen valossa. Tuli ajatus, josko en menisikään nukkumaan, vaan odottaisin päivän valkenevan ja suuntaisin sitten kameran kanssa ulos. Näin tein. Oli hieno ja aurinkoinen pakkaspäivä. Arvatkaapa vaan, maltoinko nukkua lainkaan. Illan hämärryttyä olin niin väsynyt, että pilkin sohvalla siirtäessäni valokuvia läppärille. Päätin suunnata siitä sitten yöunilleni. Tai niin minä luulin. Kymmeneltä illalla heräsin haaveilemaan aamukahvista, jota millään en tohdi enää keittää...

Joulua tunnelmoin parhaani mukaan. Viikonloppuna ruksin joulusiivouksen pois tehtävälistalta ja kaivelin joulukoristeet esille. Huomaan, että vihreä ja valkoinen miellyttävät silmääni tänäkin jouluna. Työpaikka on kyllästetty punaisella, ehkä siksikin nautin jostain ihan muusta. Toivoin tälle vuodelle työvapaata joulua - ja sellaisen yllätyksekseni sain. Suunnitelmat ovat aivan auki. Kotiin olisi helppoa jäädä, puolisokin kaipaa lepoa tiiviin opiskelurupeaman jäljiltä. Vaan entäs, kun joku reissu houkuttaisi?