perjantai 12. huhtikuuta 2024

Pilvet liikkuu, minä en

 







Kotimme eteistä en valokuvaa juuri koskaan ja sille on syynsä. Vaikka aurinko helottaa ulkona kirkkaana, niin eteisessä on kuitenkin hämyisää. Miettikääpä, millaista siellä on pimeimpään vuodenaikaan. Tuon pöytälampun hankin aikoinaan sähkökatkoja ajatellen. Valaisin on ladattava, mikä on todella hyvä juttu, sillä tuon kaapin lähellä ei ole pistorasiaa. Kun akku loppuu, vien lampun muualle ladattavaksi. 

Kesälomasuunnitelmat on viimein lyöty lukkoon. Selailin yhden vapaapäivän ajan majoituksia Puolasta - ja löysinkin lopulta sopivan. Vanhaan vilja-aittaan rakennettu tunnelmallinen huone oli molempien mieleen. Huoneesta on käynti pienen pienelle patiolle, jossa voi istua nautiskelemassa ulkoilmasta. 

Passini muuten kilahtaa vanhaksi ihan näinä päivinä. Eilen kävin passikuvassa, seuraavilla vapailla aion istahtaa pyllylleni ja naputella passihakemuksen. Onpahan hupia luvassa vapaapäivien ratoksi.

On jotenkin ollut stressaavia päiviä viime aikoina. Työhön liittyviä murheita. Osa huolenaiheista hälveni tänään. Osan kanssa murehtiminen jatkuu. Oli onni, että lähdin ulos tekemään jotain mukavaa. Pilvien liikkeiden tuijottelu keinussa sai olon tuntumaan kevyeltä. Ehkä ne asiat siitä taas järjestyvät. Jos eivät, niin kohta voin ainakin nauttia kesästä. Eikä kesälomaankaan mikään mahdoton aika ole.

Nyt iltapalan kimppuun. Laitan lemppariani: Rahkaa maapähkinävoilla. Se on herkullista ja täyttävää. En uskalla edes ajatella, kuinka monta maapähkinävoipurkillista olen tuhonnut talven aikana.

Ei kommentteja: