Kesämuistojen säilöntää

 

Kesän valokuvatarjontaa aion säilöä tulevan talven iloksi. Valokuvia tuli napsittua muutamassa päivässä lähemmäs sata. Nyt tallessa on aurinkoisia tilannekuvia kanootinpesusta, melomisesta, muurinpohjalettujen paistamisesta, jalkapallon pelaamisesta ja pihasaunan lämmityksestä. Suurimmassa osassa kuvista komeilee kummipoikamme. Vilkas seitsemänvuotias kun ennättää kaikkialle.

Juhannuksen viettoa maalla sävyttivät tällä kertaa ukkosen kumina ja loputtomalta tuntuva vesisade. Satunnaiset poutahetket ja auringonpilkahdukset käytettiin hienosti hyväksi suuntaamalla ulos. Itse nautin erityisesti porukalla vietetystä päiväkahvihetkestä veneessä. Tukevasti kotirannassa oltiin, mutta katse viipyili järven pinnalla, johon vesipisarat putoilivat muodostaen rengaskuvioita. Koivujen alla sateelta suojassa kuuma kahvi ja voileivät maistuivat suunnilleen paremmalta kuin mikään ikinä.

Juhannuskoivut käytiin kaatamassa tänäkin vuonna, saunatuvalle saksittiin Riihimäen lasitölkkiin lumipalloheisistä oksia ja appi kävi punomassa nipun saunavastoja. Sen jälkeen grillattiin ja saunottiin. Minäkin luovuin talviturkista sukeltamalla järveen. Illalla keitettiin saunakahvit ja herkuteltiin Britakakulla. Parin vuoden tauon jälkeen oli mukavaa olla osa näitä perinteisiä menoja.

Nukuin kylässä huonosti joka vietävän yö. Aurinko oli lämmittänyt aitat juuri ennen juhannusta, joten unen saaminen otti iltaisin aikansa. Heräilin myös kesken unien luonnon ääniin. Kuovien yöllinen huutaminen läheisellä pellolla kävi herätyskellosta. Eilen meiltä oli päivällisen jälkeen sähköt poikki, joten menimme kaikki omiin soppeihin ja kammareihin päiväunille. Se piristi vähän, mutta myönnettävä on, että univelkaa riittää. On suorastaan onni, että tänä yönä voin kallistaa jo pääni omaan tyynyyn.