Motivaationi bloggausta kohtaan on ollut viime aikoina jokseenkin pohjalukemissa. Olen murheissani ajatellut, ettei blogini tainnut sittenkään löytää niitä, joita tavoittelin. Olin jo lopettelemassa ja hautaamassa koko touhua, mutta sitten kuulin, että täällä vieraillaan. Tuli niin hyvä mieli, että kaivelin koneen esille saman tien ja aloin naputella. Ihanaa, että olette tosiaan siellä ruutujen ääressä.
Ei bloggaustauko kuitenkaan aivan turha ollut. Olen nimittäin sisustanut kotia ja napsinut urakalla valokuvia. Olen saanut varattua tapetointiapuakin helmikuulle. Tässä talven mittaan on siis luvassa uunituoreita valokuvia. Tämä tulppaanikuva on viime tammikuulta, uudet valokuvat kun odottavat vielä siirtoa syvällä kameran uumenissa. Lupaan palata niihin heti seuraavissa postauksissa.
On tässä ollut meneillään myös elämäntapamuutosta. Joulusuklaista vieroittauduin työllä ja tuskalla. Sen jälkeen olen keventänyt syömisiäni ja lisännyt askelia elämääni. Tänään työpäivän päätteeksi mittarissa on jo melkein 19 000 askelta. Joko voisin viettää loput illastani sohvalla ilman tunnontuskia?
Asiani ovat monella tapaa hyvällä mallilla juuri nyt. Elämä astman kanssa sujuu, viihdyn työssäni ja nautin siitä, etten paina enää täyttä työviikkoa. On mukavaa, että jaksamista riittää muuhunkin, kuten pienimuotoisiin sisustusprojekteihin. Vain päivittäisten uutisten lukeminen saa mieleni mustumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti