Joulun paketoin sievästi kaappiin. Vain sähkökynttelikön jätin keittiön ikkunalle vuoden pimeimpien iltojen iloksi. Joulunpunaisen tilalle kaivelin kaapista viime vuoden suosikkivärini korallin. Innostuin siitä ensin kesällä vaatehankintojen muodossa. Korallin sävyjä minulta löytyykin tätä nykyä aina huppareista hameisiin ja tennareista korvakoruihin. Kodin sisustuksessa korallia on vain ripaus. Omistan kaksi Marimekon Letto-mukia, saman sarjan kulhon ja Porvoon putiikista löytämäni teepurkin.
Juhlakausi oli ja meni. Vuoden vaihtumista juhlistin puolen yön aikaan yksinäni työpaikalla. Kohotin ilmaan kuohuviinilasin, johon olin kaatanut työpaikan jääkaapista löytämääni alkoholitonta Pirkan kuohujuomaa. Vapailla hain pullon aitoa kuohuvaa. Meillä oli nimittän miehen kanssa syytä pieneen juhlaan. Sampanjalla skoolasimme kahtakymmentä yhteistä vuotta. Hurjaa, miten nopeasti aika on kulunut.
Maisema on ollut häkellyttävän kaunis lumesta notkuvine puineen ja valkoisine hankineen. Tällainen postikorttimaisema minulla oli mielessä joulua ajatellen, mutta toimituksessa kesti näköjään aikansa. Nytkin ulkona leijailee hiljalleen lumihiutaleita lumisten oksien päälle. Onneksi ehdin nautiskelemaan talven iloista vapaapäivinäni, eipä harmita tänään niin paljon lähteä viettämään iltaa töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti