Vierailu Vallilassa teki hyvää. Parin päivän tauko omasta, kuumasta kodista oli kuin raikas tuulahdus. Ensin odotin kauhulla, millaiseen pätsiin olimme vaihtamassa. Luvassa kun oli asunto ilman kaihtimia, viilentimiä ja tuulettimia. Verhojakaan ei kuvissa liiemmin näkynyt. Olin tehnyt varauksen jo viikkoja sitten. Silloin, kun helleputkesta ei ollut vielä tietoakaan. Omistaja kehotti avaamaan heti asunnon ikkunat. Tein työtä käskettyä ja suloisen läpivedon vaikutus alkoi tuntua välittömästi. Kyllä kannatti lähteä, olen taas kokemuksia rikkaampi. Onneksi en paniikissa painanut peruuta-vaihtoehtoa.
Toisen kerroksen kaksio Puu-Vallilassa tarjoili vehreitä maisemia ja herkullisen pastellisia katunäkymiä. Itse koti oli täynnä kauniita yksityiskohtia, runsaasti viherkasveja ja värikkäitä marokkolaisia mattoja. Levysoitin oli ihana yllätys. Myönnän, että olimme vaikuttuneita. Todella rennon oloinen koti. Vietimme huomattavan paljon aikaa avoimen ikkunan äärellä katunäkymien parissa. Välillä taas tuijottelimme sisäpihan lintujen elämää. Tai löhöilimme sohvannurkassa asunnon yksityiskohtia katsellen.
Marimekon Sääpäiväkirja-astioista olin kyllä ihan pienesti kateellinen. Astioiden maalauksellinen vesiväripinta on kovin kaunis. Etenkin tuo suuri sininen lautanen on mielestäni tyylikäs. Olisinpa tajunnut aikoinaan hankkia. Noitahan ei ole nykyään enää saatavilla missään. En ole nähnyt edes kirppiksillä.
Yhteistä aikaa puolison kanssa oli kerrankin ihan kunnolla. Arabia135-kortteliin kävimme tutustumassa Arabianrannassa. Siitä kirjailen enemmän toisella kertaa valokuvien kanssa. Muuten hengailimme meren äärellä toivoen vilvoittavia tuulia. Kävimme viinilasillisella ravintolalaivassa tai istuimme jääkahvin kanssa Munkkiniemen kalliolla. Maistoinkin hyvää laventelisokerisiirapilla makeutettua versiota jääkahvista, jossa oli kauniita kuivattuja kukan terälehtiä juoman päällä ja vaaleansiniraidallinen paperipilli.
Oli varsin hektinen iltavuoro tänään. Sen lisäksi koin monta harmillista sattumaa. Viimeisimpänä se, että unohdin puhelimeni työpaikalle - ja jouduin pyöräilemään sinne vielä uudestaan. Yksi onnistuminenkin päivään mahtui sentään. Rämppäsin aamulla yli vuodeksi jumittunutta keittiön tuuletusikkunaa. Kuinkas sattuikaan, sain sen auki. Nyt meillä on läpiveto ja sitä kautta himppusen viileämpi koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti