Tämännäköisillä kulmilla minulla on tapana kävellä iltaisin, kun viilenee. Katselen puutalojen puutarhoja kesäisessä väriloistossaan ja vedän sieraimiini kukkien tuoksua. Päiväunieni kohteena olevasta talosta en valokuvaa tohtinut ottaa. Talon omistaja kun sattui olemaan pihalla puutarhatöissä juuri silloin. Onhan tällä Emolan asuinalueella ihania talovanhuksia vähän joka nurkalla. Silmänruokaa riittää kyllä.
Tänään olen elänyt lähes hedelmillä ja marjoilla. Ensin napostelin mansikoita, sitten persikoita ja lopuksi luumuja. Olen ihan hullaantunut satokauden herkkuihin.
Hyvin alkanut savi-innostukseni lopahti kuin seinään. Puoli pakettia savea odottelee edelleen kaapissa. Muotoilu on todellakin aivan oma taiteenlajinsa. Toisille se sopii ja toisille ei. Savi ei ilmiselvästi ollut minun juttuni. On kokeiltava jotain muuta materiaalia. Nyt odotan inspiroitumista. Syksyksi olisi mukavaa joku uusi harrastus löytää. Tarvitsen jotain omaa, kun puolisokin palailee taas koulunpenkille.
Voihan maanantai. Lenkiltä kotiuduttuani mietin, miten huomenna on maanantai ja moni suuntaa jälleen työpaikalle. Tunsin ehkä sekunnin helpotusta, etten kuulu joukkoon. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että kuulunpas. Huomenna on yksinäinen iltavuoro. Sen jälkeen käynnistyy yövuorojen putki. Jotain hyvääkin. Vapaatoiveeni menivät läpi ja meillä on puolison kanssa seuraavalla viikolla jopa neljä yhteistä vapaapäivää. Eikähän tässä ole enää pitkä aika kesälomaankaan. Se alkaa jo elokuun viides.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti