Eteisen jakkara

Hei taas. Kirjoittelen täällä iltapäiväkahvien merkeissä. Juon yleensä kahvia vain kerran päivässä. Heti herättyäni. Iltapäiväkahvi on minulle ylellisyyttä. Kerimäellä rakastetaan kahvittelua erityisen paljon. Kahvipannu tuntuu olevan siellä kuumana koko ajan. Perinteisten aamu-, päivä- ja iltakahvien lisäksi voidaan juoda tarvittaessa välikahvit. Joskus keitetään jopa salakahvit. Sen merkitys on jäänyt minullekin salaiseksi. Eikä Kerimäellä kahvittelu ole mitään ilman notkuvaa pullasta notkuvaa pitopöytää. Kahvittelujen lisäksi on toki normaalit ateriat. Voitte kuvitella, missä ähkyssä siellä eletään. Siitä huolimatta kaipaan maalle. Lähimetsään tarpomaan ja laiturin nokkaan tuulen riepotteltavana istumaan. Illan päätteeksi parasta hupia maalla on rojahtaa lämpimän leivinuunin viereen kiikkustuoliin.

Hankin syksyllä eteiseen Alvar Aallon suunnitteleman 60-jakkaran. Meillä on eteisessä nojatuoli kenkien laittamista varten, mutta jos lähtijöitä on usempia, niin tuolille pääsyä jonotetaan. Jakkaran virkaa on aiemmin ajanut Habitatin muovinen Tam Tam -jakkara, jossa on istuimen sisällä tilaa hatuille ja hanskoille. Istumaan en siihen ole kovin usein uskaltautunut, on se sen verran kiikerä pyydys, etenkin kenkiä jalkaan ährätessä. Nyt on eri tukeva jakkara alla. Se toimii myös lisäistuimena keittiössä, jos on enemmän vieraita. Seuraava suurempi hankinta tuleekin sitten olemaan sohva. Entisestä napsahti joku jousi jo poikki. Korjasimme sen itse, mutta näinköhän tuo enää kovin pitkäikäinen kapistus on. 

Olin perjantaina aika stressaantunut käpy. Työkaveri halusi päästä ystävänpäivämenoihin, joten olin luvannut tehdä hänen iltavuoronsa. Päivä ennen vuoroa huomasin, että yksi työntekijöistä oli sairastunut. Kyttäsin vähän väliä puhelimesta, että saadaanko siihen tekijää. Mietin jo, että millä särkylääkecoctaililla runkoni pysyy kasassa, jos vajaalla miehityksellä mennään. Viime hetkellä ennen vuoron alkua saimme tiimin täyteen - ja kaikki meni lopulta hyvin. Onneksi aloitin tuon jälkeen peräti neljän päivän vapaat. Olen viettänyt sen jälkeen niin ihania päiviä, että stressiajatukset ovat hälvenneet mielestä. 

Valoisan ajan pidentyminen on ihanaa. Paitsi nukkumisen kannalta. Uneni on nykyään aamulla hyvinkin katkonaista. Yritin googletella unimaskeja. Toiveena on löytää maski, joka on tarpeeksi suuri ja kunnolla pimentävä. Kiinnitys saisi olla napakka. Eikä nätti ulkomuoto olisi pahitteeksi. Mielessäni on joku kiva kuosi. Kukkia vaikka. Mistähän löytäisin sopivan? Saa antaa vinkkejä, otan mielelläni vastaan.